”Tietenkin mokasit, ethän sinä nyt tuollaista osaa.”

”Kannattaako edes hakea uutta työtä, et saa sitä kuitenkaan!”

”Miksi edes kokeilisit uutta hametta? Olet kuitenkin ruma.”

Puhuisitko noin ystävällesi? Aivan niin, et tietenkään – ellet sitten ole todella lannistava ystävä. On kuitenkin aivan tavallista, että päämme sisällä riehuva sisäinen puhe kuulostaa yllä kuvatun kaltaiselta. Jostain syystä itseään on hyväksyttävää mollata ja musertaa.

Tällainen puhe voi jäädä kiertämään kehää, jolloin jäämme kiinni samoihin, toistuviin kielteisiin ajatusmalleihin. Ei ihmekään, jos olo tuntuu välillä kurjalta.

”Haitallisilla ajatusmalleilla voi monesti olla pitkät juuret menneissä kokemuksissamme. Emme ehdi edes huomata, kun kielteinen reaktio on jo käynnissä”, sosiaalipsykologi Annina Lindberg sanoo.

Kielteisiä ajatusmalleja voi muokata

Kielteinen ajatusmalli syntyy monesti automaationa eikä se suinkaan aina kerro totuutta. Omia ajatusmalleja onkin onneksi mahdollista työstää.

”Sisäinen puhe ei ole absoluuttinen totuus, vaan siihen liittyy aina tulkintaa ja näkökulmia, jotka syntyvät menneistä kokemuksista ja opituista ajatusmalleista. Kun toistuvan reaktion tunnistaa, omia ajatusmalleja voi lähteä muokkaamaan.”

Kun itsensä saa kiinni kielteisestä ajatuksesta, joka toistuu päivästä ja jopa vuodesta toiseen, siihen tulee tarttua. Ajatusta voi lähteä lempeästi kyseenalaistamaan: ”Pitääkö tämä todella paikkansa? Jos olen niin tyhmä, miksi suoriudun haastavassa työssä hyvin?”

Jotta voisit tunnistaa, miten kielteiset ajatuksesi vaikuttavat toimintaasi ja valintoihisi, sinun on pysähdyttävä kuuntelemaan itseäsi. Kun tunnistat ajatukset, avaat mahdollisuuden niiden työstämiseen. Samalla voit myös pohtia, onko jokin asia tosi vai oma tulkintasi.

Annina Lindberg vinkkaa pohtimaan, puhuisiko ystävälle samalla tavalla kuin itselleen. Jos vastaus on ”ei”, oma sisäinen puhe on luultavasti liian itsekriittistä.

”Voit miettiä, sanoisiko ystäväsi sinulle samalla tavalla tai puhuisitko itse noin ystävällesi. Itseensä saa suhtautua samalla lempeydellä ja armollisuudella, jolla suhtautuu ystäviinsä.”

Mistä kielteinen sisäinen puhe kumpuaa?

Negatiivinen puhe on usein opittua tai menneistä kokemuksista juontuvaa. Kielteisen ajatusketjun taustalla on usein voimakas tunnekokemus, esimerkiksi menneisyydessä koettu häpeä, joka nostaa päätään aina samankaltaisessa tilanteessa.

”Itsekriittisyys kumpuaa monesti liiallisista vaatimuksista itseä kohtaan. Odotetaan täydellisyyttä, jota ei edes voi saavuttaa.”

”Joskus voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää, miksi reagoi niin voimakkaasti tietyissä tilanteissa. Tällöin ammattiavusta voi olla hyötyä, sillä ammattilainen auttaa tunnistamaan ja käsittelemään tunteita, joita ei itse ymmärrä tai tunnista.”

Kielteisen puheen kääntäminen lempeydeksi ei ole helppoa. Se vaatii useita toistoja ja matkan varrelle mahtuu lipsumista ja epäonnistumisia. Armollisuus on hyödyksi uuden asenteen opettelemisessa. Jokaiseen yksittäiseen kielteiseen pohdintaan ei tarvitse tarttua.

”Päässämme vilisee päivittäin tuhansia ja tuhansia ajatuksia, joista osa nyt sattuu olemaan kielteisiä. Silloin voi vain ajatella, että nyt oli tällainen ajatus, seuraavaksi jotain muuta.”

The post Lopeta itsesi arvostelu ja negatiivinen ajattelu! Näin pysäytät kielteisten ajatusten ketjun appeared first on Kotiliesi.fi.

Paljaat varpaat, mutkaton olemus. Ystävällinen hymy, selkeät lauseet. Tällainen on legendaarinen mainosmies Markku Rönkkö, 57.

Hänen kynästään on lähtöisin se lausahdus. Se, joka on jo kauan sitten erkaantunut alkuperäisestä kaupallisesta yhteydestään, muovautunut lentäväksi lauseeksi ja taipuu yllättävän moneen tilanteeseen: Elämä on.

Teleoperaattori DNA:n kampanjasta on yli kymmenen vuotta, mutta lakonista toteamusta kuulee kaupungilla yhä.

Kansainvälisesti palkittu ja haluttu copywriter eli mainonnan suunnittelija ja kirjoittaja teki kahdeksan vuotta sitten yllättävän siirron urallaan ja elämässään. Hän irtisanoutui ja heittäytyi vapaaksi kirjailijaksi.

Markun vaimo Minna Rönkkö, myös mainosalan huippunimiä, puolestaan kouluttautui suntioksi.

Mainonnan kultakausina palkka oli suurempi kuin pääministerillä

Minna ja Markku Rönkön olohuoneen seinää hallitsee Markku Laakson maalaus, jossa kulta-asuinen Elvis istuu nuotiolla saamelaispukuisen poromiehen kanssa.

Avara asunto sijaitsee Helsingin Ullanlinnassa aivan Kaivopuiston laidalla.

”Olin kerännyt mainosalalla rahaa sukanvarteen, ja se varsi oli sen verran pitkä, että uskalsin jättää palkkatyön. Sitä vartenhan rahaa joskus on tienattu, että sen voi kuluttaa.”

1990-luvun loppu ja 2000-luvun alku olivat suomalaisen mainonnan kultakautta.

”Se ihmeellistä aikaa, korkealentoa. Palkka oli suurempi kuin pääministerillä.”

Raha liikkui, Suomen talous oli nousussa. Firmat budjetoivat markkinointiin ja mainontaan suruttomasti.

”Onhan se aika hullua, että yrityksen kymmenvuotisjuhlat pidetään Bourdeaux’n viinitiloilla”, Markku muistelee.

”Tai että vuokrataan lentokone ja lennätetään firman koko porukka hiihtämään Tahkolle urheilupäiväksi. Tai New Yorkiin viettämään pikkujouluja. Tai että juhlien jatkoilla yksityiskeikan pitää laulaja James Brown.”

Toisaalta töitä tehtiin valtavasti, välillä yöt ja päivät ympäri. Kun ideoita sai toteuttaa vapaasti, tulosta syntyi. Markku antoi työssään piutpaut kohderyhmäajattelulle ja etsi koskettavuutta ihmisyyden ytimestä.

Hänellä on työskentelytavalleen nimi: Chaplin-metodi.

”Kukaan ei voi katsoa Chaplinin poikaa liikuttumatta.”

Uran huipentui Elämä on -lausahdukseen

Huippuhetkiä mainosalalla olivat työt, joista ihmiset pitivät vilpittömästi. Esimerkiksi se Valion mainos, jossa baarimikko liu’uttaa maitolasin baaritiskiä pitkin Teemu Selänteelle.

Uran kulminaatiopiste oli tietenkin Elämä on.

Sen sijaan että Markku ja AD Jyrki Reinikka olisivat kertoneet, kuinka halpa tuote on, he dramatisoivat absurdilla tavalla sen, kuinka kallista elämä muuten tuppaa olemaan.

Mainoksessa paita maksaa vaatekaupassa tuhansia euroja. Toisessa versiossa äveriäs pariskunta polttaa nautiskellen seteleitä takassa, kolmannessa naapuri hankkii pihansa täpötäyteen puutarhatonttuja.

Mainosmiehet olivat itsekin hämmentyneitä siitä, mitä tapahtui.

”Se vain yhtäkkiä lähti lentoon. Ilmiö on sama kuin musiikissa. Tehdessä ei voi tietää, että tästä tulee hitti. On vain löydetty jotakin tarttuvaa.”

Kun huuma oli kaikkein kuumimmillaan, Markku kuuli erään papin lopettaneen pääsiäisajan saarnansa suurin piirtein näin:

Jumala antoi ainokaisen poikansa, jotta me pelastuisimme. Voisi kuvitella että uhri oli kallis. Mutta – elämä on.

Markku puistelee päätään.

”Se kuultuani ajattelin että huh huh, mitä tässä on tullut tehtyä.”

Rakkaus löytyi alalta

Markku kirjoitti paljon myös yhteiskunnallista mainontaa ja viestintää. Esimerkiksi A-klinikkasäätiölle tehdyssä filmissä sekakäyttäjä riehuu kaupungilla. Lopussa selviää, että häntä näyttelee yrittäjä-kouluttaja Jari Sarasvuo. Filmi päättyy lauseisiin: Kuka tahansa voi sortua. Jokainen ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun.

Markku vei vastavalmistuneen filmin A-klinikan huumepiikkien vaihtopisteeseen, missä hän katsoi sen yhdessä asiakkaiden kanssa.

”Lopun jälkeen oli pitkään hiljaista, sitten joku sanoi: vihdoinkin joku ajattelee, että me ollaan ihmisiä. Silloin tuntui, että olin saavuttanut päämääräni.”

Huippuhetkiä oli myös ihmisoikeusjärjestö Amnestylle tehty kampanja Joku raja, jossa nostettiin esiin naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta. Siitä Markku sai alan arvostetuimman kansainvälisen palkinnon, Cannesin Leijonan.

Kampanja sai liikkeelle myös eduskunnan. Tehtiin useita väkivallan uhrien asemaa parantavia lakimuutoksia ja kansallinen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toimintaohjelma.

”Kun kerran taitoja on, tein mielelläni töitä ilmaiseksi hyvän asian puolesta.”

Mutta mainosala antoi muutakin kuin mammonaa ja mahdollisuuden parantaa osaltaan maailmaa. Se toi eteen rakkauden.

Kerran Markku meni tapaamaan kaveria erääseen mainostoimistoon. Menossa oli toimistoemännän rekrytointi.

”Minna astui sisään, ja olin että oh, boy! Puolen vuoden päästä tutustuimme kunnolla, ja se oli menoa.”

Yhdessä on eletty nyt kaksikymmentäkuusi vuotta.

Tavallinen elämä ja läheisriippuvaisuus houkuttelivat alan vaihtoon

Kun Markku saa romaanin valmiiksi, hän pystyy potkiskelemaan kiviä viikon. Sen jälkeen on jo pakko aloittaa uutta. ”Ajatuksia on liikaakin, koko ajan tarvitsee olla jotakin väkertämistä. En osaa olla jouten.”

Mutta miksi menestyvä mainosmies jätti työn, jossa hän loisti, suorastaan säteili, heittäytyäkseen epävarmalle matalapalkka-alalle – kirjailijaksi?

Markku Rönköllä on ollut elämässään kolme haavetta.

Lapsen saaminen. Romaanin kirjoittaminen. Cannesin leijonan voittaminen.

”Kun olin saavuttanut nämä kaikki, oli johdonmukaista siirtyä pois alalta.”

Markku luottaa siihen, että asiat tapahtuvat silloin kun niiden kuuluu tapahtua. Ollessaan vielä mainosalalla hän sai useita pyyntöjä lähteä luovaksi johtajaksi Dubaihin tai Los Angelesiin.

”En edelleenkään harmittele sitä, että kieltäydyin. Olen läheisriippuvainen, riippuvainen läheisistä ihmisistäni. Tykkään elää niin sanotusti tavallisesti. Pidän kotona olemisesta, teen esimerkiksi meillä suurimman osan ruoista ja käyn kaupassa. Juttelemme perheen kanssa paljon, nautimme rennosta yhdessäolosta.”

Esikoisromaanin Talonmies Markku kirjoitti vielä mainostöitä tehdessään, toinen kirja Roskakuski syntyi sapattivuotta pitäessä. Poika Lauri aloitti silloin päiväkodissa. Kirjoitus-flow oli välillä niin kova, että Markun piti laittaa kello hälyttämään, kun oli aika hakea lapsi tarhasta.

”Kun yritin palata mainostoimistoon, tajusin, kuinka ihana vuosi oli ollut. ”

Edelleen kirjailijan päivärytmin määrää koulun lukujärjestys. Kun poika lähtee aamulla, Markku avaa koneen. Työhuoneeseen on matkaa viisi metriä, sen kummempaa siirtymää kirjailija ei tarvitse. Työt hän lopettaa yleensä silloin, kun poika palaa kotiin.

”Kirjoitusaika lisääntyi nyt, kun Lauri aloitti yläasteen. Parina päivänä koulua on neljään asti.”

Myös vaimo vaihtoi alaa

Markun puoliso Minna Rönkkö eli saman mainonnan kulta-ajan kuin miehensä, mutta ei haikaile sitä takaisin sen enempää kuin Markkukaan.

Pojan syntymän aikoihin Minnan äiti ja isä sairastuivat vakavasti. Minna jäi pois töistä ja keskittyi hoitamaan heitä. Sen jälkeen paluu mainosalalle ei kiinnostanut.

Kirjoita kirja, Markku ehdotti, mutta vaimo ei innostunut. Sitten yhtenä päivänä Minna kertoi keksineensä mitä tekee, hän kun pitää itsenäisestä työstä kauniissa paikassa. Hän opiskelisi suntioksi helsinkiläisessä Laajasalon opistossa.

Nykyään Minna on tuntisuntio Tuomiokirkon seurakunnassa.

”Hän ei ole halunnut virkaa, mikä sopii perheellemme hyvin. Hän voi pitää pitkän kesäloman.”

Aina keväällä koulujen päättyessä perhe nappaa kissan kainaloon ja lähtee Kustaviin, jossa Minna voi tehdä töitä sikäläisessä seurakunnassa. Takaisin Helsinkiin he palaavat päivää ennen koulun alkua.

Suntion ammattikuva on vaihteleva. Työssä tapaa ihmisiä laidasta laitaan. Jokin aika sitten häirikkö heitti alttarille polkupyörän, ja viime presidentin vaalien alla Minna puuteroi kaikki ehdokkaat Tuomiokirkon kryptasta televisioituun arvokeskusteluun.

Ikä kannustaaa kehittämään jo olemassa olevia taitoja

Elokuussa ilmestyi Hajaannus, Markun kuudes romaani. Se on kehitystarina Kirrestä, naisesta joka on elänyt kohtuuttoman raskaan lapsuuden. Samalla se on kuvaus perheestä nykyaikana, jossa kiire sekä menestymisen ja suorittamisen pakko ajavat ihmisen helposti loppuun.

Tarkoittamattaan Kirre ja hänen miehensä ryhtyvät kilpailemaan keskenään. Lopulta Kirre romahtaa.

”Perheväkivallasta kirjoittaminen oli raskasta. Onneksi löysin kerronta ratkaisun, joka ei ole raaistava. Se, että olen itse saanut elää turvallisen lapsuuden, mahdollisti teemasta kirjoittamisen.”

Helsingin kirjamessujen jälkeen lokakuun lopulla Markku lähtee Prahaan tekemään ”Kafka-pyhiinvaelluksen” ja pohtimaan kirjoittamistaan.

Hän aikoo käydä Kafka-kierroksilla ja kubistimuseossa – ja olla vain. Tavoite on antaa ajatusten virrata: mistä aiheista hän tahtoo kirjoittaa?

”Mitkä ovat vahvuuksiani, joihin minun ehkä kannattaa keskittyä?”

Markku Rönkkö pelaa futista ikämiessarjassa. Sen perusteella hän tietää, että hänen iässään ei kannata enää etsiä uusia juttuja. Kannattaa kehittää edelleen niitä, joissa on edes jonkin verran hyvä.

Lue myös:

Traumansa kohdannut kirjailija Laila Hirvisaari: ”Sodasta jäi kauhu”
Valokuva havahdutti kirjailija Anneli Kannon: Oliko isoisäni lahtari?
Kirjailija Sirpa Kähkönen: ”Ikääntymisessä parasta on itsevarmuus”
Riikka Pulkkinen: ”Olen tunnelmoija, etsin hyviä hetkiä”
Kirjailija Marja Björk laman uhrina: ”Köyhyys tekee näköalattomaksi”

The post Elämä on -lausahduksen keksinyt Markku Rönkkö: loistelias ura mainostoimistossa vaihtui kirjailijan ammattiin appeared first on Kotiliesi.fi.

Hieno juttu, sait kutsun haastatteluun! Työhaastattelu on saavutus, joka kielii siitä, että olet merkittävä ehdokas työpaikkaan.

Nappaa tästä rekrytointikonsultti Niklas Sutelan viisi vinkkiä, joiden avulla suoriudut työhaastattelusta ensiluokkaisesti.

1. Valmistaudu haastatteluun ennalta

Kun saat puhelun tai viestin, jossa ilmoitetaan, että sinut on valittu haastateltavaksi, on aika kaivaa työhakemus ja -ilmoitus esiin. Olet mahdollisesti hakenut samanaikaisesti useita työpaikkoja, joten kannattaa virkistää muistia siitä, mistä tässä ilmoituksessa olikaan kysymys.

”Kannattaa tutustua ennalta rekrytoivaan yritykseen ja auki olevaan tehtävään. Mieti samoja asioita, joista kirjoitit hakemuksessakin: miksi hain tätä tehtävää ja miksi olisin siinä hyvä”, Niklas Sutela ohjeistaa.

Lisäksi Sutela vinkkaa tutustumaan aihepiiriin yleisemminkin. Minkälaista kilpailua alalla esiintyy? Ketkä ovat alan kärkinimiä? Minkälaiset näkymät yrityksellä on kilpailutilanteessa?

Haastattelua edeltävänä iltana kannattaa mennä ajoissa nukkumaan, jotta herää haastattelupäivään virkeänä.

2. Ota rennosti työhaastattelussa

Työhaastatteluun on hyvä tulla hieman sovittua aikaisemmin. Näin ehdit vielä koota ajatuksesi ennen keskustelua ja tutustua hieman ympäristöösi.

”Vinkki, jonka annan aina omille läheisilleni on, että haastattelussa saa ottaa rennosti. Siellä saa hymyillä, nauraa ja jutella. Ei ole mikään pakko antaa vakavana lyhyitä vastauksia. Haastattelussa etsitään kuitenkin melkein aina myös työkaveria, joten persoona saa näkyä.”

Muista, että jos et ole suoranaisesti valehdellut hakemuksessasi, olet päässyt haastatteluun omilla ansioillasi. Niinpä sinun ei kannata liioitella osaamistasi tai esittää todellista kokeneempaa.

Jos työpaikkailmoituksessa on haettu myyjää viiden vuoden kokemuksella, mutta olet päässyt haastatteluun kolmen vuoden kokemuksella, työnantaja painottaa luultavasti hakemuksesi muita osa-alueita puuttuvaa kokemusta enemmän. Pelaa siis niillä vahvuuksilla, joita sinulla on.

3. Vältä työhaastattelun sudenkuopat

Haastattelussa kannattaa pyrkiä korostamaan vahvuuksiaan. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä niin, että unohtaa vastata haastattelijan kysymyksiin, kun on liian kiire tankata edeltä opeteltuja vastauksia.

”Joskus haastateltava ei vastaa kysymyksiin, vaan hänestä huomaa selkeästi, että vastaukset on päätetty ennalta. Hyvä haastattelu on kuin mikä tahansa keskustelutilanne, joten vuorovaikutuksen pitäisi olla molemminpuolista.”

”Haastattelijan täytyy ottaa vastuuta tilanteesta ja kysyä uudestaan samat kysymykset, jos haastateltava vastaa aiheen ohi.”

Haastatteluun tulee aina lähteä hyvällä asenteella ja innokkaalla mielellä. Rekrytoija kyllä huomaa hakijasta, jos tämä ei ole kiinnostunut työstä tai vaikuttaa muuten välinpitämättömältä tai ylimieliseltä. Tätä kannattaakin miettiä jo hakemuksen kohdalla: olenko todella valmis tekemään tätä työtä?

Jos tuntuu siltä, että on tehnyt haastattelussa mokia, jotka jäävät vaivaamaan, haastattelijaan voi ottaa yhteyttä jälkikäteen ja esittää paremman vastauksen tai kertoa, mitä nyt tekisi toisin.

”Yleensä haastattelut menevät hyvin. Rekrytoija katsoo kokonaiskuvaa, mutta jos jokin yksittäinen virhe jää vaivaamaan, kyllä minuun saa ottaa yhteyttä haastattelun jälkeen. Yhteydenottotarvetta kannattaa kuitenkin vähän pohtia. Oliko virhe todella niin iso kuin itsestäsi tuntuu?”

4. Esitä kysymyksiä

Kysymysten esittäminen on toivottavaa ja niitä kannattaakin miettiä jo etukäteen. Liiallisiin yksityiskohtiin ei kannata mennä vielä ensimmäisessä haastattelussa.

Haastatteluja järjestetään monesti useampia ja ensimmäisessä haastattelussa kannattaa kysyä työhön liittyviä kysymyksiä, jotka tuntuvat itsestä tärkeiltä.

Millainen on normaali päivä tässä työssä?
Millaisilla mittareilla työni tuloksia seurataan?
Millaisia saavutuksia minulta odotetaan ensimmäisen puolen vuoden aikana?
Millainen työyhteisö on?

”Yksityiskohtaisemmat kysymykset vaikkapa lomasuunnitelmista voi jättää myöhempään haastatteluvaiheeseen, elleivät ne sitten vaikuta tehtävän aloittamisajankohtaan tai hakuprosessin etenemiseen.”

Jos tehtävän palkkaus ei ole ennalta määritelty, saat varautua esittämään haastattelussa palkkatoiveesi. Tämä tuottaa monelle päänvaivaa, mutta palkkatoiveen määrittelyssä auttaa perinpohjainen selvitystyö. Jos ala on ennalta tuntematon, taulukkopalkkoja voi monesti tarkastella esimerkiksi työntekijäliiton sivuilta.

”Hyvä hakija tietää olevansa hyvä hakija, ja silloin myös palkkatoive on sen mukainen. Sopiva palkkatoive kertoo siitä, että hakija arvostaa osaamistaan. Herättää kysymyksiä, jos palkkatoive on huomattavan matala tai vastaavasti aivan ylimitoitettu”, Niklas Sutela huomauttaa.

5. Hoida lisätehtävät

Nykyrekrytoinneissa harvemmin riittää se, että käy yhdessä haastattelussa ja saa paikan. Sen sijaan haastattelukierroksia saattaa olla useampia ja niiden lisäksi rekrytoijat käyttävät apunaan erilaisia työnhakijoilla teetettäviä tehtäviä.

Tehtävät saattavat olla hyvin konkreettisia tai vaikkapa hakijan kognitiivisia kykyjä mittaavia. Kognitiivisilla testeillä selvitetään esimerkiksi hakijan loogista päättelykykyä tai verbaalista osaamista.

”Esimerkiksi digimarkkinointipäällikön paikkaa hakeneilla teetätimme tehtävän, jossa hakijan piti tutkia yrityksen nettisivuja ja pitää sitten seuraavan haastattelun aluksi esitelmä, jossa käy läpi parannusehdotuksia näkemänsä perusteella.”

Jos haastattelu tehtävineen menee nappiin ja työnantaja kokee, että sopisit tehtävään, saatkin seuraavaksi puhelun, jossa pyydetään allekirjoittamaan työsopimus. Sitä odotellessa siis!

Lue myös:

Hyvin laadittu CV on tärkeä osa työhakemusta – päivitä ansioluettelosi ja onnistu työnhaussa
Ota kantaa: Jäädäänkö Suomessa liian varhain pois työelämästä?
Miten voisin viihtyä työssä paremmin? Lue asiantuntijan vinkit
Valmiina työhaastatteluun?

The post Onnistu työhaastattelussa – rekrytointikonsultti paljastaa parhaat vinkkinsä appeared first on Kotiliesi.fi.

Eläkeuudistus astui voimaan tämän vuoden alussa.

Sen suurin muutos on, että työelämässä­ pitää tai saa olla nykyistä pidempään. Uu­distus koskee vuonna 1955 syntyneitä­ ja sitä nuorempia niin, että vanhuuseläkkeel­le jäädään jopa vuosia entistä myöhemmin. Myös KELAn eläkeiät nousevat.

Tähän mennessä vuosina 1955–1964 syntyneille on jo sovittu alin eläkeikä ja arvioitu tavoite-eläkeikä.

Vuonna 1965 syntyneiden ja sitä nuorempien eläkeikä muuttuu sen mukaan, kuinka kauan ikäluokan odotetaan elävän. Tämä elinaikakerroin vahvistetaan vuosittain, ja se vaikuttaa tavoite-eläkeikään.

Kannustusta!

Vanhan kannustinkarttuman sijaan tuli uusi, entistä kannustavampi lykkäyskorotus. Ellet ota eläkettä maksuun alimmassa eläkeiässä, eläke korottuu 0,4 prosenttia jokaiselta jatkokuukaudelta.  Korotus lasketaan koko työuran aikana kootusta eläkekertymästä, ei vain viimeisten työvuosien palkasta.

Todellinen eläkehitti tänä vuonna on uusi Ove eli Osittainen varhennettu vanhuuseläke.  Se on paljon aiempaa osa-aikaeläkettä kannustavampi ja joustavampi.

Osittaiselle vanhuuseläkkeelle voit jäädä aikaisintaan 61-vuotiaana. Voit nostaa kertyneestä eläkkeestäsi joko neljänneksen (25 %) tai puolet (50 %). Voit jäädä kokonaan vapaalle, ryhtyä yrittäjäksi, työsken­nel­­lä osa-aikaisesti, kokoaikaisesti, keik­kailla, tilanteesi mukaan. Voit jopa saada työttömyyskorvausta ja varhennettua eläkettä yhtä aikaa.

Sinun ei tarvitse ilmoittaa varhennetusta eläkkeestä kuin eläkeyhtiöllesi, ei  edes työnantajallesi.

Jos jäät varhennetulle vanhuuseläkkeelle ennen eläkeikäsi alarajaa, nostetusta eläkeosasta vähennetään 0,4 prosenttia kuukaudessa vanhuuseläkeikäsi alarajaan asti.

Jos nostat 1500 euron eläkkeestäsi puolet eli 750 euroa vuoden ennen alinta eläkeikääsi, eläke pienenee lopuksi ikääsi 4,8 prosenttia eli 36 euroa kuukaudessa.

Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen voi perua vain kolmen alkukuukauden aikana.

Suomalaiset ovat jo tarttuneet innolla Oveen, norjalaiset käyttävät vastaavaa järjestelmää myös innokkaasti, ruotsalaiset taas eivät.

Työnsankareille

Uusi työuraeläke perustuu pitkään työuraan, heikentyneeseen työkykyyn ja raskaaseen työhön. Työuraeläke edellyttää 38 vuoden päätoimista työskentelyä. Työn on pitänyt olla fyysisesti tai psyykkisesti kuormittavaa. Esimerkkejä voisivat olla rakennus- ja lastensuojelutyö, mutta vasta käytännössä tehtävät eläkepäätökset linjaavat, millaiset perusteet tähän eläkelajiin kelpaavat

Työuraeläkkeelle pääsevät 63-vuotiaat ja vanhemmat. Ensimmäiset työuraeläkkeet voivat alkaa vuonna 2018. Heikentynyt työkyky tarkoittaa sitä, että henkilö ei täytä tavallisen työkyvyttömyyseläkkeen ehtoja, mutta ei ole priimakunnossakaan. Alentuneen työkyvyn ei tarvitse johtua raskaasta työstäsi, vaan kyseessä voi olla vaikkapa perinnöllinen sairaus.

Työterveyshuolto ja työnantaja antavat lausunnot työsi sisällöstä ja sen raskaudesta. Työeläkeyhtiö arvioi automaattisesti, voisitko kuitenkin saada työkyvyttömyyseläkkeen, joka on korkeampi kuin työuraeläke.

Lue lisää:

Eläkkeelle jäävän muistilista – näin valmistaudut arjen muuttumiseen
Eläkkellä sinnittelevä: ”Aina rahaa ei riitä lääkkeisiin”
Leveämpää leipää eläkeläisenä

The post Tiedätkö, miten eläkeuudistus muuttaa sinun eläkettäsi? appeared first on Kotiliesi.fi.

Ateneumissa on tänä keväänä kajaanilaisen ranskan ja englannin kielen lehtorin Tuomo Sepon kokoelmaan perustuva Valo muuttaa kaiken -näyttely, joka esittelee teoksia Sepon Ateneumille lahjoittamasta lähes 2 000 työn kokoelmasta.

Yli kuuden vuosikymmenen ajan taidetta kerännyt Seppo kuvaa talvea henkisesti raskaana ajankohtana: ”Marras-tammikuussa luonnossa ei tapahdu mitään. Eikä kaupungilla. Eikä itsessäni. Valo muuttaa kaiken”.

Näihin herkän, luonnosta inspiroituvan taiteenkeräilijän sanoihin on helppo samastua. Valo todellakin muuttaa kaiken. Se saa meidät näkemään itsemme ja ympäristömme kokonaan toisin kuin pimeän pitkinä kuukausina. Tulee tunne voimien palaamisesta, uuteen innostumisesta ja siitä, että lähes mikä tahansa on jälleen mahdollista.

Luonnon heräämisen ja kasvun seuraaminen liikuttaa ihmisen sisäisiä voimavaroja. Sitä ikään kuin kasvaa itsekin, tai ainakin muuttaa muotoaan.

Olen viimeisen parin vuoden ajan koonnut huhtikuussa ilmestyvää suomalaisrunouden antologiaa Katso pohjoista taivasta, jossa on mukana lähes 400 runoa eri tekijöiltä.

Intensiivisen toimitustyön jäljiltä runous näinä päivinä suorastaan helisee ajatuksissani. Lähes jokaisesta tunteesta tai näystä tulee mieleen jokin runon lause, joka voi aivan kuten melodia tai kertosäe – joko mieluisasti tai epämieluisasti – jäädä soimaan päähän.

Kun ajattelen kevättä, tulee mieleeni välittömästi Eeva-Liisa Mannerin runo Kirkkaat aamut kohoavat, yksi minulle henkilökohtaisesti rakkaimmista runoista.
Manner kirjoittaa: ”Jokainen kevät nostaa silmiini kyyneleet ilosta, koska tämä maa on niin kaunis. Järvi on aina uusi ja erilainen, rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas, se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin…”

Juuri nämä ovat ne omimmat kevätsäkeeni; jokainen kevät havahduttaa yhtä syvästi, näyttäen tututkin maisemat uudistuneina ja erilaisina.

Elämme parhaillaan syöksykierteessä kohti valoa, aurinko laskee päivä päivältä myöhemmin. Samalla ulos tekee mieli yhä pitemmiksi ajoiksi ja päivässä tuntuu ehtivän paljon enemmän kuin vielä vähän aikaa sitten. Lintuja tarkkailee aivan toisenlaisin silmin, niiden joukkoihin kevätmuuttajia jo kaipaillen.

Ikkunalaudoista tulee mieleen, kuinka hyvin niille sopisikaan rivi punasaviruukkuja, joihin on istutettu yrttien siemeniä. Kasvimyymälässä piipahtaa parikin kertaa viikossa pelkästä kukkivien ihanuuksien ihastelun ilosta.

Kaikille kevät ei kuitenkaan ole yhtä euforista aikaa, vaan erityisesti yli 40-vuotiaat naiset saattavat muita yleisemmin potea kevätmasennusta, joka johtuu nimenomaan valon määrän voimakkaasta lisääntymisestä. Ilmiön taustalla vaikuttavat valon aivojen välittäjäaineiden ja hormonien toimintaan aiheuttamat muutokset.

Sitä suuremmalla kiitollisuudella suhtaudun siihen, että satun itse lukeutumaan niihin, joille tämä vuodenaika tarjoilee silkkaa hullaannuttavaa elämänvoimaa.
Kunpa kevät jatkuisi ikuisesti!

The post Jenni Haukio: ”Jokainen kevät havahduttaa yhtä syvästi, näyttäen tututkin maisemat uudistuneina ja erilaisina” appeared first on Kotiliesi.fi.

Nyt kuuluu kummia, kun hyvin hoidetaankin mummia! Ihan totta. Viime aikoina on kerrottu monista hoivapaikoista, joissa vanhuksia kohdellaan kuin, no, ihmisiä. Kuunnellaan ja halataan. Autetaan sängystä ja lääketokkurasta takaisin elämään.

Yksi tällainen on Anninpirtin tehostetun palveluasumisen yksikkö Sastamalassa. Se palkittiin viime vuonna hyvästä vanhustyöstä.

Aiemmin Anninpirtti oli vanhainkoti, vähän kuin sairaala. Nyt se on koti, jossa asukkaat elävät pitkälti kuten haluavat. Sisustavat omat huoneensa omin tavaroin ja käyttävät omia vaatteita.

Asukkaat kokevat, että ennen Anninpirttiin jouduttiin, nyt päästään. Kiitosta ja ylistystä laulavat myös asukkaiden omaiset. Pakkohan tällaista paikkaa on mennä katsomaan!

Meillä halataan paljon

Anninpirtin esimies Auli Kanerva avaa koodilla suljetun oven ja päästää sisään. Puoli yhdeksältä osa asukkaista nauttii aamiaista pöydän ympärillä. Levysoittimesta kaikaavat kansanlaulut, asukkaiden toiveesta. Ensimmäiset ovat saaneet kahvinsa yöhoitajalta jo viideltä, aamu-unisimmat tulevat puurolle vasta kymmeneltä.

Paitsi eräs herra, joka saa tänään nukkua aamiaisen yli. Yö oli levoton, kun mies haahuili käytävällä etsien pannuhuonetta. Vanhasta tottumuksesta mieli paloi hommiin. Tilanne rauhoittui, kun tarjottiin toista hommaa, tiskikoneen täyttämistä.

Ennen henkilökunta tuli töihin seitsemältä. Nyt he saapuvat porrastetusti, aivan kuten asukkaatkin heräävät. Tärkeää ei ole enää hoitajan työsuorite, vaan asiakkaan tarpeet. Ja tasa-arvo: asiat päätetään ja tehdään yhdessä.

”Ennen kaksi hoitajaa hoiti yhtä potilasta, pahimmillaan tämän yli puhuen. Nyt yksi hoitaja kohtaa yhden asukkaan kerrallaan”, Auli Kanerva kertoo.

Vanhusta mennään lähelle, aivan liki.

”Meillä halaillaan paljon.”

Totta, en ole ennen nähnyt tällaista koskettelun määrää. Aina hoitajan puhuessa asukkaalle hän koskettaa tätä. Ottaa kädestä, silittää käsivarresta. Halaa, hieraisee hartioista, katsoo kunnolla silmiin.

Se näyttää lämpimältä, siltä, että välitetään. Lisäksi se helpottaa työtä.

”Läheisyys vähentää asukkaan yksinäisyyttä ja ahdistusta. Silloin ei tarvitse hädissään painella hälytysnappia.”

Myös henkilökunnan sairauspoissaolot ovat selvästi vähentyneet muutoksen jälkeen.

Päästätkö nahan alle?

Jokainen hoitaja ei ehkä tiedä, mutta hoivatutkijan mukaan tämä on tismalleen oikea tapa toimia. Kävin ennen Anninpirttiin tuloani tapaamassa Tampereen yliopistolla Jari Pirhosta, joka tietää, mikä tekee hoivakodista hyvän.

Ennen tutkijanuraansa Pirhonen työskenteli lähihoitajana. Hän huomasi, että vanhuksia kohdeltiin palvelutaloissa hoidokkeina, joihin ei kuulunut ottaa henkilökohtaista kontaktia.

”Meille opetettiin, ettei niitä pidä päästää nahan alle. Pitäisi olla teflon-pinta, johon mikään ei tartu. Näin työ ei muka käy liian raskaaksi.”

Jari Pirhonen toimi päinvastoin. Hän kohteli asukkaita kuin ihmisiä yleensä, otti kontaktia, ystävystyikin monen kanssa. Hänestä oli järjetön ajatus, että työ olisi vähemmän raskasta, jos hoidettavista ei välitä.

Sittemmin Pirhonen halusi perehtyä vanhusten hyvään elämään hoivakodeissa syvemmin ja meni yliopistoon tutkimaan aihetta. Hänen väitöskirjansa julkaistaan toukokuussa.

No, mistä sitten tietää, onko hoitopaikka hyvä? Pirhonen tiivistää, että kyse on kohtaamisesta. Pysähdytäänkö ihmisen äärelle? Kohdataanko tämä yksilönä vai hoidokkina?

Erityisen paljastavaa on se, kuinka kohdellaan ihmistä, joka ei puhu. Jutellaanko hänelle silti, selitetäänkö hoitoa? Vai käännelläänkö kuin pakettia?

Ami Renko auttaa Amaliaa puuron kanssa. Raija Aalto kertoo, että hän on aina onnellinen.

Kyse on myös henkilökunnan asenteista. Ajattelevatko he, että heidän työpaikallaan on vanhoja ihmisiä? Vai ovatko he töissä vanhojen ihmisten kotona? Ajattelutapa ratkaisee sen, kuinka asukkaiden toiveisiin suhtaudutaan.

Tämä määrittää myös sen, eletäänkö hoitajien vai asukkaiden aikataulujen mukaan. Pirhosesta hoivakoti ei ole hoitopaikka. Vanhuus ei ole sairaus, josta voisi parantua, siispä vanhus ei ole potilas. Hoivakoti on elämisen paikka.

Palataan katsomaan sitä, elämää.

Vaimo samalla käytävällä

Meidät kutsutaan kylään Aulis Piipposen huoneeseen. 82-vuotias entinen kauppias osoittaa hyllyä, jolla on valokuvia ja palkintoja. Hän kertoo olleensa kova kalamies ja golfaaja.

”Nyt elämä on tällaista hissuttelua, ei tässä enää paljon seinille hypitä.”

Myös Auliksen vaimo Maija on hiljattain saanut paikan Anninpirtistä. Hänen huoneensa on parinkymmenen metrin päässä.

”Eri huoneet toimivat hyvin. Ei tarvitse olla tukkanuottasilla televisio-ohjelmista”.

Hoivakodin esimies Auli Kanerva kertoo, että asukkaita kohdellaan yksilöinä, joiden toiveita tulee kunnioittaa.

Samoin yksityisyyttä: kun erään miehen vaimo tuli käymään, he tykkäsivät kelliä yhdessä sängyllä. Oveen askarreltiin näitä hetkiä varten kyltti: Ei saa häiritä.

Anninpirtin muutos tehtiin vuonna 2013. Silloin se muuttui vanhainkodista tehostetun palvelun yksiköksi. Nyt asukkaat maksavat vuokraa ja ostavat palveluita. Asiakasmaksut määräytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukaan.

Tuolloin muuttui kaikki.

”Me rikomme niin monia hoitoalan käytäntöjä, että meitä pidetään puolihulluina”, Auli Kanerva sanoo.

Anninpirtissä elää 28 asukasta ja työskentelee 18 hoitajaa sekä yksi opiskelija. Eli hoivakodissa on 0,62 hoitajaa vanhusta kohden. Se on tavanomainen määrä. Kyse ei ole siis suuremmista resursseista, vaan muuttuneista toimintatavoista. Ne puolestaan vaativat ennen kaikkea asenteiden tuulettamista.

Esimerkiksi turvallisuutta on mietitty uusiksi. Ennen mummut sidottiin pyörätuoleihin turvavöillä. Henkilökunta kokeili kaksituntisen kokouksen ajan istua sidottuna samalla tavalla. Seuraavana päivänä vyöt hävisivät, eivätkä mummot ole tipahdelleet tuoleistaan.

Toki Anninpirtissä hoidetaan myös sairauksia, mutta niiden ei anneta määrittää koko ihmistä. Jokaisella asukkaalla on vihko, johon hoitajat kirjaavat havaintojaan. Ei siis lueta sairaskertomuksesta, mihin kukin ei pysty, vaan tuetaan sitä, mihin pystyy.

”Täällä eletään, ei odoteta kuolemaa. Professori Jaakko Valvanne sanoi sen hienosti: Salli meille tänä päivänä meidän elämä. Siinä on Anninpirtin toimintaperiaate”, Auli Kanerva sanoo.

Anninpirtissä ei ole vierailuaikoja, vaan kyläillä saa koska tahansa. Pentti Pusa tuli tapaamaan vaimoaan Aunea.

Mummo taksiin

Aulis lähtee liikkeelle, huomaa vaimonsa keittiössä. ”Huomenta, minun morsiameni”, hän huikkaa Maijalle, joka kuorruttaa kakkua kermavaahdolla. Iltapäivällä on muistotilaisuus, jota varten kakku on leivottu.

Maija Piipponen ilahtuu nähdessään ”poikaystävänsä”. Hänestä on jännempää kutsua miestään näin. Maijasta on mukavaa, että täällä he pääsevät kerran viikossa yhdessä saunaan ja seuraavalla viikolla he lähtevät omahoitajan kanssa shoppailemaan. Vaikka eivät mitään tarvitsekaan.

Auli kertoo, että keittiö on avoin kaikille, yhtä lailla asukkaille kuin omaisillekin. Hygieniapasseja ei kysellä. Toki välillä jääkaappi huutaa, kun ovi on unohtunut auki, mutta sellaista sattuu kaikille.

Anninpirtissä henkilökunta juo joka päivä päiväkahvit asukkaiden kanssa. Tätä varten palkattu leipoja leipoo maanantaisin herkkuja koko viikoksi.

Usein kahveilla on konjakkia tai likööriä, asukkailla siis. Juhlapyhinä myös kuohuviiniä.

”Meillä käytetään aika reippaasti alkoholia”, Auli virnistää.

”Tämä on vaatinut ajatuksenmuutoksen: me emme ole laitoksessa vaan asukkaiden kotona. Täällä ei ole turhia kieltoja.”

Kun asukas aiemmin ilmoitti haluavansa mennä kylään ystävän luo, Auli soitti ensin tämän lapselle ja kysyi, voiko mummo lähteä.

”Enää en soittaisi, vaan pistäisin mummon taksiin ja toivoisin, että palautuu.”

Rapujuhlat nakeilla

Asukkaiden keski-ikä on 87,7 vuotta. Kaikki tarvitsevat runsaasti apua. Liikkumiseen ainakin, pukemiseen ja peseytymiseen, moni myös syömiseen. Joillakin muisti kulkee omia latujaan, joiltakin kaikki sanat on jo käytetty.

Silti täältä löytyy rutkasti iloa ja huumoria. Aulin mukaan asukkaat innostuvat ihan mistä vain.

”Olemme viettäneet ylioppilasjuhlia, joissa kokeet pidettiin tietovisan muodossa ja lopuksi jokainen sai lakin.”

Rapujuhlatkin on pidetty, niihin opeteltiin ruotsinkieliset snapsilaulut. Tosin ruoaksi oli rapujen sijaan toivottu nakkeja ja muusia.

Nyt odotellaan paikallisen autoliikkeen juhlia, jonne asukkaat on kutsuttu. Miehet ovat innoissaan päästessään jälleen haistamaan bensaa.

Tutkija Jari Pirhosen mielestä on tärkeää tukea asukkaan identiteettiä. Ettei ihmiseen isketä potilaan roolia, vaan otetaan selvää, kuka tämä pappa on: motoristi, lapinkävijä, veturinkuljettaja… Tämä vaatii sen, että asukkaaseen tutustutaan.

Anninpirtissä tutustuminen onnistuu omahoitajajärjestelmällä. Hoitajilla on kaksi asukasta, joihin he perehtyvät. Kuka tämä on, mistä hän tykkää ja miten häntä saa houkuteltua liikkeelle?

Asukkaiden arvostuksesta kertoo sekin, että taukotilassa on munakellot. Hoitajat eivät unohdu kahvittelemaan.

”Asiakkaat ovat meidän työnantajiamme. Heillä on oikeus siihen, että taukomme ovat oikean pituisia.”

Oregano-ongelma

Tuomo Liukko-Sipi, 89, pysähtyy puhaltelemaan. ”Minä olen niin maailmasta sekaisin”, hän päivittelee lykkiessään rollaattoria kohti kuntosalia. Lähihoitajaksi opiskeleva Juuso Jokinen silittää miehen selkää.

Kuntosalilla voimat kasvavat silminnähden, myös henkisesti. Tuomo vetää yhdenkäden soutuja ja tekee dippejä. Mieluisin liike on seinän potkiminen eli jalkaprässi.

Aulin mukaan asukkaat ovat innostuneet käymään salilla. Monen toimintakyky on kohonnut treenin myötä.

Osansa on myös sillä, että hoitajat eivät enää järjestä kaikkea asukkaan puolesta. He tekevät kaikkensa, jotta tämä jaksaisi ja haluaisi nousta sängystä – vaikka se lisääkin työmäärää.

Asukkaiden mielipide tulee kuulluksi asukaskokouksissa, joissa toiveet kirjataan ylös ja laitetaan seinälle kaikkien nähtäväksi. Nyt siellä on keittiölle terveisiä, että keitoissa on välillä liikaa oreganoa ja muita yrttejä.

En mää tule!

Kymmenen jälkeen saapuvat ensimmäiset vieraat. He ovat aina tervetulleita. Asukkaan voimien hiipuessa heitä on kannustettu jäämään yöksikin patjalle asukkaan huoneeseen.

”Minun kultani kaunis on”, laulaa pyörätuolissa istuva rouva, kun hänen miehensä saapuu ja suikkaa suukon.

Toisella asukkaalla, dementoituneella naisella, ei ole ollenkaan mukavaa. Hän huutaa naama kurtussa ja kieltäytyy hoitajan lempeästä ehdotuksesta lähteä kävelylle.

”Mihinkä sää viet mun, en mää tule!”

Nainen katsoo pariskuntaa ja huutelee rumia. Hoitaja silittää naisen selkää ja saa tämän vähitellen rauhoittumaan laulamalla.

Hoitaja Maija-Leena Lähteenmäki muistaa ajat, jolloin tällainen tilanne olisi ratkaistu pillereillä.

”Enää täällä ei rauhoiteta lääkkeillä. Pahaa mieltä hoidetaan kuuntelemalla ja vaikka istumalla vieressä. Ja kyllä tänne kiukkuakin mahtuu.”

Auli ryhtyy vetämää lounaan aloittavaa tuolijumppaa. Asukkaat tulevat kuka itse rollaten, kuka tuolin kyydissä.

Hoitaja kärrää Heikki Haaviston huoneestaan. Tämä huomaa heti uuden ihmisen. Menen esittäytymään, ja Heikki pitää kädestäni pitkään kiinni.

Auli heittää: ”Heikki, älä nyt siellä katsele vieraita naisia!”

Heikki huikkaa takaisin: ”Ei me enää olla vieraita!”

Tutkija Jari Pirhonen pitäisi tästä. Hän kannustaa hoitajia vitsailemaan – ja myös riitelemään asukkaiden kanssa. Se jos mikä on tasavertaisuutta.

”Eivät vanhukset kaipaa myötäilyä, saati vähättelyä. He haluavat näyttää omat mielipiteensä ja tulla kuulluiksi.”

Kuolemaa ei kätketä

Kun lounas on syöty ja astiat korjattu, pöydille levitetään valkoiset liinat. Sytytetään kolme kynttilää kolmen poisnukkuneen asukkaan muistoksi. Pappi tulee paikalle, samoin kanttori.

Tilaisuuteen on saapunut poisnukkuneiden omaisia ja vapaapäiviään viettäviä hoitajia. Aulista se kertoo syvästä kunnioituksesta asukkaita kohtaan.

”Ennen kuolemista ei tietosuojaan vedoten edes kerrottu. Joku vain vietiin pois, ja pian pöydässä istui seuraava asukas. Nykyään kerrotaan, muistellaan ja itketäänkin yhdessä.”

Nyt lauletaan virsiä. Niihin yhtyvät ne, jotka tuntevat sävelen ja myös ne, jotka sitä eivät enää edes kuule. Joku seuraa ääneti sormellaan virsikirjasta.

Osa nukkuu tuoleillaan. Juuso hieroo erään rouvan käsivartta, mutta tämä ei jaksa avata silmiään. Auli tulee sängyssään makaavan miehen luo, hymyilee ja painaa otsan tämän otsaa vasten.

Tuomo Liukko-Sipi kertoo Auli Kanervalle, kuinka hän ikävöi vaimoaan.

Tilaisuuden jälkeen Auli saattelee Tuomon päivälevolle. Tuomo valittaa, ettei muista tänään mitään, ei edes Aulin nimeä. Raskaita huokauksia tipahtelee. Auli istuu aivan Tuomoa viereen sängynreunalle ja kysyy: ”Onko sinulla Tuomo murheita?”

Tuomo kertoo, kuinka häntä surettaa se, että vaimo on sairas. Auli lupaa viedä miehen katsomaan vaimoa, kunhan hän on ensin levännyt.

”Kiitos kun lohdutit minua, vaikka olen tällainen surkea. Minulle tulee vesi silmiin aina vain kun on niin ikävä”, Tuomo toteaa ja laskeutuu pitkäkseen.

Auli laittaa peittoa päälle ja sammuttaa valot. Tuomolla on vielä yksi asia, hän sanoo sen hämärään:

”Kiitos kiitos, aivan harvinaisen paljon kiitos.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 5/17.

Lue myös: 

Minna Lindgren ja naurattava vanhuus

Apua kotiin vai paikka jo hoivakodissa? Kartoita iäkkäiden vanhempien avuntarve

Ota kantaa: Hoidetaanko vanhuksia huonommin kuin nuoria?

The post Mitä on hyvä hoito hoivakodissa? Anninpirtissä vanhus elää kuin kotonaan appeared first on Kotiliesi.fi.

Ikäsyrjintä koskettaa noin seitsemää prosenttia suomalaisista. Sen uhriksi joutuvat niin nuoret kuin vanhatkin ja ongelma on vakava erityisesti ikääntyneessä väestössä: siinä missä nuori varttuu ja pääsee näin irti nuoreen ikään liittyvästä syrjinnästä, ikääntynyt pysyy ikääntyneenä loppuikänsä.

Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Marjo Wallin toivoo, että ikäsyrjintään puututtaisiin niin yhteiskunnan, yritysten kuin työyhteisöjenkin sisällä.

”En usko, että ikäsyrjintää voidaan kokonaan kitkeä, mutta vaikuttaa voidaan kuitenkin monella tasolla. Esimerkiksi Työterveyslaitos pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota iän ympärillä käydään. Lisäksi ongelmaan voidaan puuttua yritysten ja työyhteisön tasolla”.

Ikäsyrjintä näkyy esimerkiksi työnhakutilanteissa tai muuten työpaikoilla. Työpaikka voi jäädä saamatta, koska nuoren naisen palkkaaminen nähdään perhevapaariskinä tai varttuneempaan hakijaan suhtaudutaan muinaismuistona, jolla ei kuitenkaan ole halua tai kykyä opetella työelämän uusia taitoja.

Ikä ei ole este oppimiselle

Todellisuudessa tutkimusten mukaan ei ole mitään syytä sille, miksi ikääntynyt ei oppisi uutta siinä missä muutkin. Aikuinen vain oppii eri tavalla kuin lapsi.

”Jos koulutuksesta jää sellainen olo, ettei oppinut mitään tai pysynyt mukana opetuksessa, vika voi olla puutteellisissa opetusmetodeissa, ei oppijan korkeassa iässä.”

Aina kielteiset asenteet eivät piile ainoastaan työnantajapuolella, vaan meissä itsessämmekin saattaa olla piintyneitä uskomuksia, joita emme edes tiedosta. Alamme puhua itsestämme vähättelevään sävyyn ja kuvittelemme, ettei vanha koira opi uusia temppuja.

Työterveyslaitoksella on käynnissä uusi hanke, jossa yritysten varttuneemmat työntekijät pääsevät keskustelemaan omista vahvuuksistaan työntekijöinä ja mahdollisuuksien mukaan myös muokkaamaan omaa työnkuvaansa. Marjo Wallinin mukaan hankkeessa on saatu aikaan todella lupaavia tuloksia.

”Työn imua uran seniorivaiheeseen -hankkeessa mukana olleet työntekijät ovat suorastaan voimaantuneet. Kun saadaan purettua kielteisiä asenteita, myös käytös muuttuu. Näin saadaan vähennettyä jopa ikäsyrjinnän kokemuksia”, Wallin iloitsee.

Lukijakysely paljasti useita syrjintäkokemuksia

Kysyimme Kotilieden lukijoilta kokemuksia ikäsyrjinnästä. 200 vastaajasta 43,5 prosenttia kertoo kokeneensa ikään perustuvaa syrjintää. Eniten syrjintätapauksia on sattunut yli 50-vuotiaille, mutta myös alle 30-vuotiaat ovat kokeneet syrjintää.

Selkeästi suurin osa syrjintätapauksista liittyy työnhakuun ja työelämään, mutta lukijat kertovat kokeneensa syrjintää myös terveysasemalla asioidessaan sekä asiakaspalvelutilanteissa.

”Ehkä tämä ei ole varsinaista syrjintää, mutta kiusallinen tilanne: puhun itse aivan normaalilla äänellä ja kuuloni on hyvä, mutta lääkäri alkaa kailottaa ja h i d a s t a a puhettaan, kuin puhuisi vähä-älyiselle.”

”Laboratoriohoitaja puhui kovalla äänellä, huusi korvaani selkokielellä aivan kuin olisin kuulovammainen tai muuten en ymmärtäisi normaalia puhetta. Jotenkin koin tilanteen epämukavaksi, koska kuulen normaalisti (tutkittu) ja tajuan asiat. Tunsin itseni tosi vanhaksi, en muutenkaan ymmärrä, miksi vanhoille ihmisille puhutaan kuin lapsille.”

”Eräässä helsinkiläisessä keskustan ruokaravintolassa meitä oli 5 eläkeläistä, tarkoituksena syödä. Odotimme reilu puoli tuntia ja tarjoilijat vain kävelivät ohi, joten poistuimme toiseen.”

Nuorten osaaminen herättää epäilyksiä

Osa lukijoista tunnustaa itsekin huomaavansa itsessään syrjiviä asenteita erityisesti nuorempiaan kohtaan.

”Aina ei osaa luottaa nuoriin työkavereihin, koska elämänkokemukset ovat niin eri aikakausilta.”

”Aliarvioin helposti minua nuorempia.”

”Kyllähän sitä nuorempana arveli usein, tokko ikääntyvät ihmiset pystyvät omaksumaan uusia juttuja tai pysymään kehityksen kelkassa. Samoin vanhempana en aina osannut luottaa nuorien tieto-taitoon… Mutta en onneksi tuonut kauheasti ajatuksiani julki.”

”En ole selkeästi syrjinyt, mutta huomaan ajattelevani monesti, että nuorista ei johonkin asiaan/työhön ole. Toisaalta olen sen käytännössä niin nähnyt…”

”Ikävä kyllä täytyy myöntää, että kovin nuoren työntekijän kanssa asioidessa esim. kaupassa tulee helposti kyseenalaistettua hänen ammattitaitonsa, vaikka en sitä välttämättä mitenkään tuo esille siinä tilanteessa.”

Lue alta, millaisia syrjintäkokemuksia Kotilieden lukijoiden omalle kohdalle on sattunut.

Uusi työpaikka on ikääntyneenä kiven alla

”Nuoremmat saa työt. Ja työkkärissäkin ilmoitettiin, et turha edes kurssittaa, nuoremmat ne kuitenkin työt saa.”

”Eihän sitä voi todistaa, mutta hyvästä osaamisesta, todistuksista ja kokemuksesta huolimatta ei kutsuta edes haastatteluun.”

”Työvoimatoimiston virkailija sanoi, ettei ikäiseni ihminen enää saa oman alan töitä tällä paikkakunnalla. Sain kuitenkin vakituisen työpaikan ilman TE-toimiston apua.”

”Yritin saada työpaikalla siirtoa minulle paremmin sopivaan ja koulutustani vastaavaan työhön. Vastaus oli, etten minä siinä jaksaisi ja he haluavat joukkoon nuorta väkeä.”

”Hain erääseen itseäni kiinnostavaan koulutukseen. En tullut valituksi. Kysyin tälle perusteluja. Hakivat kuulemma nuorempia koulutettavia. Tuntui pahalta, koska se koulutus olisi ollut niin mun juttu.”

”Uutta työpaikkaa kysyessäni vastattiin, että olen liian vanha heidän joukkoonsa. Vastasin hieman kipakasti, että minusta on rikkaus, että on eri-ikäisiä työntekijöitä. Toinen kokemus oli että haastattelutilanteessa kysyttiin, enkö ole jo eläkeiässä. Mielestäni sitä ei olisi saanut kysyä samoin kuin ei saa kysyä, olenko raskaana.”

”Kokemusta järjestöelämässä ei pidetä minään ja yli 50 v ei voi ymmärtää mistään mitään. Kirjoittamaton tieto on kuitenkin tosi arvokasta.”

”45- vuotiaasta saakka on ollut erittäin vaikeaa päästä työhaastatteluun, edes pätkätöitä koskeviin haastatteluihin.”

”Jouduin työttömäksi yli viisikymppisenä ja olen lähetellyt tolkuttoman määrän hakemuksia eri työpaikkoihin ilman, että kukaan viitsii edes kommentoida niitä. Parissa haastattelussa olen käynyt. Ottaa todella päähän, koska itseään ei tunne vanhaksi, en ole mitenkään tyhmistynyt sen jälkeen, kun mittari kääntyi kohti kuutta kymppiä.”

”Jäin työttömäksi. Tein lukuisia hakemuksia alani työpaikkoihin. Aina kun tuli puheeksi ikä, haastattelijalta lopahti kiinnostus minuun ja työkokemukseen. Koin sen jotenkin nöyryyttävänä ja syyllistyin. Vaati todella itsehillintää, etten päästänyt sanaista arkkuani repeämään. Kotona sitten tuli tyhjyys: tässäkö se oli minun elämäni. Onneksi rohkeus kasvoi ja uskalsin astua ulos mukavuusalueeltani, ostin pienen yrityksen ja pärjäsin sen kanssa eläkkeelle asti. Harmittaa, etten aiemmin uskaltanut.”

Ikäsyrjintä näkyy työpaikoilla nuorten ja vanhojen kohtelussa

”Työstä, jossa selviydyin hyvin ja jossa viihdyin, alkoi tulla vähättelyä ja jatkuvaa epäilyä selviytymisestä, kun 40 ikä ylittyi. Sitä kestin 56-vuotiaaksi saakka, kunnes päätin, että työnantaja ei ole ansainnut työpanostani. Lisäsi minulle kerrottiin, että yli 50-vuotias on liian vanha ko. tehtävään, silti johtajiksi valittiin reippaasti yli 50-vuotiaita miehiä, koska heillä oli vaadittavaa kokemusta. Nainen oli jo liian vanha.”

”Olin nuori eläinlääkäri. Antamiini ohjeisiin ja neuvoihin suhtauduttiin toisinaan asenteellisesti (”tyttö sanoi, että lehmä hoidettaisiin näin”). Muita kommentteja: oletko jo aikuinen tai tiedätkö mitään.”

”Työtehtävien jaossa nuoremmat saavat helpoimmat ja paremmin palkatut työt. Harmittaa vietävästi, mutta en uskalla sanoa asiasta mitään, ei tämän ikäinen enää mistään saa uutta työtä tilalle.”

”Irtisanottiin sillä perusteella, että oli kuulemma helppo minut valita, kun joku piti irtisanoa… Siis ”olet sen ikäinen, että pääset eläkeputkeen ja matkustelemaan, kun niin pidät matkustelusta”. Tämä oli peruste, jonka työnantaja kiisti, vaikka luottamusmies oli paikalla ja kuuli.”

”Olin sanomalehden toimitussihteerinä. 45-vuotiaana naisena olinkin yhtäkkiä liian vanha. Nuorempia alettiin nostaa esimiesasemiin ja minulle päällikkötason mies sanoi puhelimessa, että olen talolle ongelma. Suuri syy saattoi olla se, etten suostunut alentamaan palkkaani. Muilta se kikkailtiin muutamaa sataa euroa kuussa alemmaksi. Minulle myös eräs noin 30-vuotias nainen sanoi suoraan päin naamaa, että minun pitäisi ymmärtää väistyä sivuun ja antaa tilaa nuoremmille. Huh.”

”Eläkkeelle siirtymisen lähestyessä minut jätettiin syrjään sellaisista keskusteluista, jotka olisivat minulle tehtäväni vuoksi olleet tärkeitä ja joihin minulla olisi ollut pitkän kokemukseni vuoksi paljon annettavaa. Itselle syntyi tunne, että esimies viestitti tällä toimintatavalla, että ”lähde jo”. Se tuntui pahalta ja joudutti oman lähtemisratkaisun tekemistä.”

”Alettiin työtovereitten taholta utsimaan harva se päivä, milloin jäät eläkkeelle.”

”Huomasin, etten saanut taitojani vastaavia työtehtäviä. Lisäksi sain tölvimistä ja ikään kuin katosin kokonaan vahvuudesta. Varsinkin kun jouduin mieheni sairauden vuoksi siirtymään osa-aikaiseen työhön. Kuulin selän takaa, etten tiennyt mistään mitään enkä muistanut mistään mitään.”

”Yritetty painostaa eläkkeelle ennen varsinaista eläkeikää. En taipunut painostukseen.”

Lue myös:

Työelämä on muutoksen pyörteissä – miten jaksaa muutosten keskellä?
Miten voisin viihtyä työssä paremmin? Lue asiantuntijan vinkit
Ota kantaa: Jäädäänkö Suomessa liian varhain pois työelämästä?
Onnistu työhaastattelussa – rekrytointikonsultti paljastaa parhaat vinkkinsä
Hyvin laadittu CV on tärkeä osa työhakemusta – päivitä ansioluettelosi ja onnistu työnhaussa

The post Ikäsyrjintä iskee nuoreen ja vanhaan: ”Työkkärissä ilmoitettiin, että turha edes kurssittaa” – lukijat paljastavat kokemuksensa appeared first on Kotiliesi.fi.

Suomalaiset ovat ottaneet uuden joustavan eläkemuodon innostuneesti vastaan: osittain varhennettua vanhuuseläkettä on hakenut helmikuun loppuun mennessä peräti 3 600 henkilöä.

Kun entistä osa-aikaeläkettä haettiin noin 4 000 kappaletta vuodessa, uusi osittain varhennettu vanhuuseläke on jo parissa kuukaudessa saanut lähes saman suosion.

Eläkelaitosten eläkelaskurit ovat olleet kovassa käytössä. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat laskeneet osittain varhennetun vanhuuseläkkeen vaikutusta omaan elämäntilanteeseensa.

Julkisten alojen eläkevakuuttaja Kevassa Ove-laskuria käytettiin viime vuonna yli 40 000 kertaa, ja tänä vuonna tammi- ja helmikuun aikana laskuri on pyörähtänyt jo lähes 30 000 kertaa.

Myös eläkeyhtiöiden puhelinneuvonnoissa Ove on ollut suosittu tai jopa kaikkein suosituin aihe.

Työttömät, yrittäjät ja miehet hakivat Ovea

Olisi voinut luulla, että ikääntyvät naiset kiinnostuvat osittain varhennetusta vanhuuseläkkeestä, sillä sen avulla naiset voisivat viettää aikaa lastenlasten kanssa, hoitaa ikääntyneitä vanhempia tai saada lisää vapaa-aikaa jo eläkkeellä olevan puolisonsa kanssa.

Yllättäen uudistus on kuitenkin puhutellut erityisesti miehiä. Heitä on hakijoista suuri enemmistö, kaksi kolmasosaa.

Tosin kuntien ja valtion töiden naisvaltaisuudesta johtuen julkisten alojen Kevassa Ove-hakijoista naisia oli enemmistö, 52 prosenttia.

Eläkeyhtiö Ilmarisessa puolestaan on havaittu, että erityisesti yrittäjät ja työttömät ovat valinneet Ove:n.

62-vuotiaat hakeva innokkaimmin

Peräti puolet Ove-hakijoista on vuonna 1955 syntyneitä, jotka täyttävät tänä vuonna 62 vuotta. Heidän kohdallaan varhennusvähennyksen tulevaa eläkettä pysyvästi alentava vaikutus jää pieneksi, koska tämän ikäisten alin vanhuuseläkeikä on 63 vuotta – syntymäpäivän jälkeen varhennusvähennystä ei enää tehdä.

Suurin osa Ove:n hakijoista haluaa nostaa 50 prosenttia karttuneesta eläkkeestään. Eläkeyhtiö Varman hakijoista jopa 90 prosenttia on valinnut 50 prosentin Ove-eläkkeen 25 prosentin sijaan. Julkisella sektorilla yli 80 prosenttia on halunnut Ovensa 50 prosentin suuruisena.

Julkisten alojen Kevassa arvioidaan pienen satunnaisotoksen perusteella, että noin puolelle hakijoista on ihan ok, jos tuleva bruttoeläke putoaa lopuksi ikää varhennusvähennyksen vuoksi sata euroa kuukaudessa.

Kuinka kauan Ovella ollaan?

Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä voi nauttia joko yhden kuukauden tai jopa 7–8 vuotta.

Entisellä osa-aikaeläkkeellä suurin osa on ollut osa-aikaisesti töissä ja eläkkeellä 1–2 vuotta ja siirtynyt sitten lopullisesti vanhuuseläkkeelle. Jotkut osa-aikaeläkeläiset viihtyivät töissä jopa 5–6 vuotta ennen kuin jäivät vanhuuseläkkeelle 68-vuotiaina.

Voikin odottaa, että Oven valinneet toimivat suurin piirtein samoin.

Julkisten alojen eläkevakuuttaja Keva selvittää parhaillaan, jatkavatko ihmiset töissä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saatuaan. Väliaikatieto on, että valtaosa Oven valinneista ei ainakaan vielä aio vähentää työntekoa.

Jos kansalaiset pysyvät ikääntyneinä töissä, uudistuksen tarkoitus toteutuu: osittaisen varhennetun eläkkeen ansiosta työelämässä viivytään entistä pidempään.

Lisää tietoa

Eläketurvakeskus selvittää parhaillaan helmikuussa osittain varhennetun vanhuuseläkkeen valinneiden tilannetta. Selvitys julkaistaan 20. maaliskuuta 2017. Katso Eläketurvakeskus.

Osittaista vanhuuseläkettä helmikuun 2017 loppuun mennessä hakeneet syntymävuoden mukaan. Graafi: Eläketurvakeskus

11 faktaa: näin osittain varhennettu vanhuuseläke toimii

1. Osittaiselle vanhuuseläkkeelle voit jäädä aikaisintaan 61-vuotiaana. Voit nostaa kertyneestä eläkkeestäsi joko neljänneksen (25 %) tai puolet (50 %).

2. Osittain varhennettu vanhuuseläke korvaa entisen osa-aikaeläkkeen. Ja korvaa hyvinkin, sillä varhennettu vanhuuseläke on paljon osa-aikaeläkettä joustavampi ja tasapuolisempi. Ovessa ei ole ansaintarajoja tai määrättyjä työssäkäyntimääriä. Lomautukset, irtisanomiset tai muut työelämän mullistukset eivät vie sinulta Ovea kuten osa-aikaeläkkeellä ollessa saattoi käydä.

3. Oven avulla voit jäädä kokonaan vapaalle, ryhtyä yrittäjäksi tai työskennellä osa-aikaisesti tai kokoaikaisesti. Voit käydä työssä vanhalla tai uudella työnantajalla tai keik­kailla satunnaisesti tai vuodenaikojen mukaan, aivan oman tilanteesi mukaan. Voit jopa saada työttömyyskorvausta ja varhennettua eläkettä yhtä aikaa.

4. Jos haluat vähentää työkuormaasi, työnantajalla on velvollisuus yrittää järjestää sinulle osa-aikaista työtä. Uudenlaisen työn etsimisen velvoite on laissa entistä tiukempi, mutta subjektiivista oikeutta sinulla ei ole tällaiseen järjestelyyn.

5. Sinun ei tarvitse tehdä tiliä osittain varhennetusta kenellekään, riittää kun haet eläkettä eläkeyhtiöltäsi. Jos jatkat kokoaikaisesti työssäsi kuten ennenkin, edes työnantajasi ei tarvitse tietää tästä.

6. Jos jäät varhennetulle vanhuuseläkkeelle ennen vanhuuseläkeikäsi alarajaa, tuleva eläkkeesi pienenee pysyvästi. Nostamastasi varhennetusta eläkeosasta vähennetään 0,4 prosenttia kuukaudessa vanhuuseläkeikäsi alarajaan asti. Eli jos nostat 1 500 euron eläkkeestäsi puolet eli 750 euroa vuoden ennen alinta eläkeikääsi, eläke pienenee lopuksi ikääsi 4,8 prosenttia eli 36 euroa kuukaudessa.

7. Voit hakea Ovea myös silloin, jos alin vanhuuseläkeikäsi on jo takana ja käyt edelleen työssä. Sinulle ei enää tehdä varhennusvähennystä.

8. Hakemus on hyvä tehdä kuukautta ennen eläkkeelle jäämistä.

9. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen voi perua vain kolmen alkukuukauden aikana. Muutamia peruutuksia on jo tehty.

10. Ovea voi nauttia vaikka vain yhden kuukauden verran, sellainenkin tilanne on jo eläkeyhtiössä koettu. Tai sitten voit jatkaa työskentelyä vaikka 69-vuotiaaksi asti.

11. Vinkki: Jos puolisot haluavat päästä eläkkeelle yhtä aikaa, kannattaa laskea, mitä varhennus merkitsee vaimon loppuelämän tuloille – jos hän on miestä pienipalkkaisempi ja nuorempi.

Lue lisää eläkkeelle jäämisestä:

Tiedätkö, miten eläkeuudistus muuttaa sinun eläkettäsi?

Ota kantaa: Jäädäänkö Suomessa liian varhain pois työelämästä?

Eläkkeelle jäävän muistilista – näin valmistaudut arjen muuttumiseen

Eläkkeellä sinnittelevä: ”Aina raha ei riitä lääkkeisiin”

The post Oletko väsynyt, yrittäjä, työtön tai työhullu? Katso, sopiiko osittain varhennettu vanhuuseläke sinulle appeared first on Kotiliesi.fi.

”Minulla on moni asia hyvin. On kaksi lasta ja lastenlasta, ystäviä ja yhdistysten kautta tuttuja. Olen aktiivinen ja käyn latinotanssitunnilla, kuntosalilla ja vesijuoksussa.

Yksinäisyyteni liittyy luopumiseen ja suruun. Siihen, että puolisoni on poissa. Nyt koti on ollut neljä vuotta tyhjä, ja minulla on ajoittain kamala ikävä. Sanon itselleni: Varpu, nyt ajattelet mukavia asioita. Mutta en voi mitään sille, että välillä alan vain itkeä.

Miehelläni Kalevilla oli monia vakavia sairauksia. Kun jäin eläkkeelle kuntoutuskoordinaattorin tehtävästä, siirryin omaishoitajaksi. Luimme Kalevin kanssa paljon ja keskustelimme kirjoista. Joskus hän luki minulle ääneen.

Vaikka Kalevi oli sairas, matkustimme etelän lämpöön jopa vuosittain. Kalevi ei halunnut asennoitua niin, että tätä elämää mennään puolivaloilla. Mutta lopulta oli pakko.

Sairaalassa mieheni vastasi puhelimeen: ’Säilytyksessä, Kalevi puhelimessa.’ Sellainen hän oli, valoisa.

Poikani on kuin isänsä, niinpä soitan usein hänelle, kun vaivun murheisiini. Myös tyttäreni ja hänen jo aikuiset tyttärensä tukevat minua ikävöintihetkinäni.

Usein suurentelen asioita ja huolestun. Vaikeimpia hetkiä ovat yöt. Minulla on monia seurantaa vaativia vaivoja, ja öisin jään helposti havainnoimaan kehoani. Nyt yksin asuessani olen joutunut opettelemaan kiinteistönhoitoa ja laskemaan, että rahat riittävät menoihin. Kalevin kanssa meillä oli miesten ja naisten työt.

Ystävät auttavat jaksamaan. Käymme vanhan ystäväporukan kanssa joka talvi pohjoisessa hiihtämässä. Kikatamme metsässä ja nautimme.

Tunnen kaihoa, kun näen vanhoja toisiaan rakastavia pareja. Katson heitä ja mietin, että voisin minä kumppanin itselleni ottaa, jos asuisimme eri kodeissa. Olen oppinut pojaltani termin säätäminen. Uudessa suhteessa kun halut ja tarpeet pitää taas säätää. Miten minä osaisin? Vertaisin toista miestä Kaleviin.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 20/16

Lue lisää:

Leskeksi jäänyt Margareth Walkamo: “Kohtalotovereiden vertaistuki on auttanut eteenpäin”

“Viihdyn yksin, mutta en ole yksinäinen”

Kuvataiteilija Soile Yli-Mäyry: ”Minulta meni luottamus ihmisiin jo äidinmaidossa”

The post Leskeys teki Varpu Vesterisestä yksinäisen: ”Tunnen kaihoa, kun näen vanhoja toisiaan rakastavia pareja” appeared first on Kotiliesi.fi.

Pari kuukautta sitten Päivi Storgårdin, 50, avopuoliso Kaleva Tikkamäki, 51, pysäköi Loviisan kirkkopuiston kupeeseen.

”Mennääs vähän katsomaan”, hän sanoi Päiville ja nousi autosta.

Kaleva käveli puiston laidalla olevan penkin luo. Ruskean penkin selkänojassa kiilteli laatta. Siihen oli kirjoitettu suomenruotsalaisen Kerstin Söderholmin Du har så många stjärnor -runo sekä Päivin ja Kalevan nimet. Julkinen rakkaudentunnustus siis.

Kaleva oli hankkinut laatan yllätyksenä, kun Loviisan kulttuuriyhdistys kehotti kesällä asukkaita hankkimaan itselleen puistonpenkin.

”Minulle ei ole koskaan tehty mitään noin romanttista”, Päivi kertoo.

Usein Loviisassa käydessään pari käy istumassa omalla penkillään.

”Emme aio mennä Kalevan kanssa naimisiin. Laatta on parempi kuin avioliitto”, Päivi nauraa.

On turha kysyä, onko Päivi onnellinen, sillä se näkyy ja kuuluu hänestä selvästi.

”Minulla on muistissa vertailukohta siihen, mitä on olla onneton. Nyt ollaan täysin vastakkaisella puolella.”

Salamarakkaus kuistilla

Pian tästä tietävät kaikki, Päivi sanoi Kalevalle.

Vuosi sitten kesällä Kaleva oli lähtenyt Päivin asunnolta Strömforsin ruukissa aikaisin aamulla omalle talolleen. Matkalla hän törmäsi naapuriin, joka oli tietävän näköisenä hymyillen toivottanut hyvät huomenet. Oli selvää, että lähitalojen kaksi sinkkua olivat löytäneet toisensa.

Päivi ja Kaleva eivät olleet piilotelleet suhdettaan. Se tuntui alusta asti vakavalta.

”Se oli salamarakastuminen”, Päivi sanoo.

Aiemmin samana kesänä Päivi oli mennyt Kalevan talolle maksamaan palkkaa tämän tyttärelle, joka oli hoitanut Päivin kissoja lomamatkan ajan.

”Kun Kaleva tuli kuistin ovelle, tajusin heti, että nyt kävi huonosti. Välillämme oli yhteys.”

Päivi ja Kaleva unohtuivat juttelemaan pitkäksi aikaa. Kaleva kertoi ummet ja lammet talonsa rakentamisesta ja kaikesta mahdollisesta.

”Olin menossa mustikkaan, joten kutsuin Kalevan seuraavana päivänä luokseni mustikkapiirakalle.”

Mies tuli ja pyysi vuorostaan Päivin kotiinsa saunomaan.

Kun pari oli taittanut talojen välistä matkaa pari kuukautta, polkua pitkin Kalevan talolle kannettiin jo Päivin tavaroita.

Huolehtiva mies

Päivi kertoi vuonna 2013 julkisesti sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Takana oli avioero ja sairauden pitkä peittely. Julkitulon jälkeen Päivi päätti ottaa sairauden heti puheeksi mahdollisen uuden kumppanin kanssa.

Kaleva tiesi ennalta, kuka Päivi Storgård oli. Hän kohautti harteitaan, kun Päivi kertoi sairaudesta.

”Kaleva lupasi yrittää katsoa, että asiani olisivat niin hyvin, että minun ei tarvitse pelätä sairastumista.”

Välähdyksiä huonoista hetkistä Kaleva on jo nähnyt. Väsyneenä ja stressaantuneena Päivi muuttuu itkuherkäksi. Silloin vuolaiden kyyneleiden tuloon riittää se, että joku kysyy kylällä iloisesti kuulumisia.

”Kaleva ei ole pelästynyt oireitani missään vaiheessa. Se on hyvä merkki. En voi ottaa riskiä, että puoliso ei kestäisi sairauttani.”

Jos Päivi näyttää väsyneeltä, Kaleva saattaa sanoa napakastikin, että nyt olisi parempi ottaa iisisti. Hän saattaa laittaa takkaan tulen, siirtää nojatuolin sen eteen ja istuttaa Päivin siihen. Käteen ilmestyy kuppi kuumaa teetä ja harteille viltti.

”Kaleva huomaa, jos minulla alkaa mennä liian lujaa. Uskon kuitenkin, että hän voi unohtaa sairauteni arjessa. Molemminpuolista huolenpitoa pitäisi olla aina parisuhteessa, oli sairautta tai ei.”

Aamut venyvät Päivillä miestään myöhäisemmiksi. Lääkkeet aiheuttavat aamupahoinvointia, jonka ohimenoa on odoteltava ennen nousemista.

Usein Päivin tullessa makuuhuoneesta tupaan häntä odottaa valmis aamiai nen: puuro mustikoineen ja kahvia.

Asvalttikukkanen maalla

Ennen keväällä 2015 tapahtunutta muuttoa Strömforsiin Ruotsinpyhtäälle Päivi oli asunut koko elämänsä kaupungissa, pisimpään Helsingissä. Hän nimittää itseään asvalttikukkaseksi.

Muutto tuli ajankohtaiseksi, kun asuminen Helsingin keskustassa ylitti budjetin ja sietokyvyn. Liikenteen äänet kuuluivat sisälle keskusta-asuntoon ja saivat Päivin stressaantumaan.

Parisataa vuotta vanhassa hirsitalossa on hiljaista. Palavat puut rätisevät takassa, ja sisäkissa Pähe hypähtelee välillä tuolilta toiselle, mutta muutoin Päivin kirjoitusrauha on täydellinen.

”Siis siihen asti, että talo täyttyy lapsista. Sanonkin, että pyöritän täällä välillä nuorisotaloa.”

Päivin lapset viettävät ruukissa viikonloppunsa, ja vuoroviikkoina paikalla ovat Kalevan tytär ja poika. Ja välillä kaikkien lasten kaverit.

Päivi antaa kiitosta lapsille, jotka ovat suhtautuneet vanhempiensa uuteen elämäntilanteeseen avoimin mielin. Perhe heistä on tullut päivällispöydässä, jossa kaikkien odotetaan olevan paikalla kuudelta illalla eikä puhelimia sallita.

Lapset ovat keskenään ystäviä ja keksivät viikonloppuisin tempauksia. Vastikään he huikkasivat televisiota katsoneille aikuisille lähtevänsä lämmittämään saunaa. Kello näytti puoltayötä lauantai-iltana.

”Olin jo kieltää heitä, kunnes tajusin, että saunan lämmittäminen on aika viatonta. Lapset haluavat kuitenkin olla kotona perheen luona eivätkä heilu kaupungilla räkä poskella.”

Niukkuuteen opettelua

Muuttaessaan yksin ruukkialueelle Päiviä pelotti, saako hän kylältä ystäviä. Vaikka hän etsi rauhaa, tarkoitus ei ollut erakoitua.

Päivi lähti mukaan kyläyhdistyksen toimintaan, kirkkokuoroon ja ruukin matkailua edistävään hankkeeseen. Viime kesänä hän perusti Kalevan kanssa matkailuyrityksen. Vespa safarilla kierretään alueen historiallisia paikkoja Vespojen kyydissä.

Toimeentulo kertyy pienistä lähteistä: toimittajan töistä, kirjoittamisesta, puhujakeikoista ja kesäisin vespasafareista.

”Avioeron jälkeen oli pakko oppia tulemaan toimeen vähällä. Onneksi meitä on nyt taloudessa kaksi aikuista, vaikka Kaleva opiskeleekin tällä hetkellä päätoimisesti luonto- ja eräoppaaksi.”

Tulevaisuudensuunnitelmissa on järjestää kotona kulttuuritilaisuuksia. Lokakuun lopussa Päivin ja Kalevan luona pidettiin huoneteatterifestivaali, tammikuussa tulossa on kotikonsertteja.

Joulu pakolaisten kanssa

Ulkopuolelta vieraalle paikkakunnalle tulleena Päivi osasi asettua vuosi sitten paikkakunnalle sijoitettujen turvapaikanhakijoiden asemaan.

Viime marraskuussa hän päätti Kalevan kanssa tutustua tulijoihin, noin pariinkymmeneen nuoreen mieheen pääosin Afganistanista ja Irakista.

He kutsuivat joukon jouluaatoksi luokseen. Ilta avasi Päivin silmät.

”Emme ole ruukki-idyllissäkään irti maailman tapahtumista. Päinvastoin, maailma käveli jouluaattona oman tuvan ovesta sisään. Söimme, lauloimme ja juttelimme suomalaisista jouluperinteistä.”

Yhtäläisyyksiäkin löytyi. Myös Koraani tuntee Mariamin eli Neitsyt Marian tarinan.

Päivi sanoo, että jos ei edes jouluna voi näyttää, millaista lämpöä ja välittämistä ihmisten kesken pitäisi olla, ei sitä näytä koskaan.

Olisiko helsinkiläinen Päivi muutama vuosi sitten kutsunut turvapaikanhakijoita kotiinsa?

”Luultavasti en. Arvoni eivät ole muuttuneet, mutta täällä ne ovat konkretisoituneet. Aiemmin ne olivat ajatuksen tasolla, koska minulla ei ollut mitään kosketusta esimerkiksi turvapaikanhakijoihin.”

Oma osansa on myös sairaudella. Päivi tietää, millaista on tulla kohdelluksi mielenterveyspotilaana eikä Päivinä. Hän ei halua lyödä leimaa turvapaikanhakijoihin.

”Kun katson kylänraitilla kulkevia ihmisiä, jotka ovat menettäneet kaiken eivätkä voi olla yhdessä perheensä kanssa, omat murheet tuntuvat pieniltä. Kaikki ansaitsevat ystävällisyyttä.”

Paras lääke: onnellisuus

Päivi tiesi, että yleisö ei näe. Silti hänen sisällään jylläsi.

Tuntui, että joku painoi kuumaa silitysrautaa vasten rintakehää. Sattui ja oli vaikea hengittää. Kädet tärisivät. Suu kuivui. Hän haki ajatuksissaan sanaa, mutta se ei tullut millään mieleen. Lopulta Päivi keksi kiertoilmaisun.

Kun Päivi puhui omasta historiastaan sairauden kanssa eräässä tilaisuudessa pari viikkoa sitten, hän koki sairautensa vaiheet kropassaan pikakelauksella. Kyse ei ole jännityksestä. Keho muistaa pahimmat ajat sairauden kanssa.

Ne paikantuvat aikaan avioeron jälkeen vuonna 2009. Eroa seurasi kaksi sairaalajaksoa. Ylienergisiä mania jaksoja seurasi syvä masennuskausi.

Aina Päivi päästyä puhuessaan näiden muistojen yli olo helpottuu eivätkä tuntemukset jää kehoon.

Viiden viime vuoden aikana sairaus on pysynyt tasapainossa eikä pahoja masennus- tai maniajaksoja ole ollut. Kukaan ei kuitenkaan pysty lupaamaan, ettei niitä enää tule.

”En voi unohtaa sairauttani, koska otan lääkkeitä kaksi kertaa päivässä.”

Vaikeinta on ollut päästä eroon syyllisyydestä.

”Syytän itseäni siitä, että kaikki avioerosta lähtien oli minun syytäni, koska olen sairas. Ja siitä, että juuri minun piti sairastua. Järjellä tiedän, että syyllisyys on turhaa. Silti se nostaa joskus päätään.”

Paras puskuri turhalle syyllisyydelle on onnellisuus. Se, että saa osakseen rakkautta, huolenpitoa ja kunnioitusta.

”Uskon, että tämä nykyinen rauhallinen ja tasapainoinen elämä suojaa minua.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/16.

Lue myös:

Jannen Asperger todettiin aikuisena: ”Diagnoosi helpotti elämää”
Kaulavaltimon vuoto pysäytti Anun: ”Nyt suhtaudun elämään entistä rennommin”
Maailmalle muuttanut Karita Mattila: ”Menestyjät eivät mahdu Suomeen”

The post Päivi Storgård kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään: ”Onnellinen arki on paras suoja sairauttani vastaan” appeared first on Kotiliesi.fi.

Kuorinta kannattaa. Kuorimalla ihosi poistat kuolleen solukon ja karheuden ihon pinnasta. Samalla ihon väri kirkastuu, pinta pehmenee ja hoitotuotteet pääsevät imeytymään paremmin.

Kosmetologi ja farmaseutti Tarja Kivinen Ihohoitola Lupauksesta neuvoo sopivan kuorinta-aineen valinnassa sekä oikean tekniikan. Näin onnistut!

Valitse kuorinta kasvojen ihon mukaan

Voidemainen kuorinta sisältää ihoa kemiallisesti kuorivia ainesosia, kuten hedelmäuutteita tai -happoja, tai salisyylihappoa. Hellävaraisena se sopii hyvin ohuelle, kuivalle, herkähkölle ja lievästi couperoottisellekin iholle.

Normaalille, rasvoittuvalle ja sekaiholle sopii voidemaisen lisäksi myös mekaanisesti kuoriva tuote. Rakeita, jauhettuja siemeniä, hedelmänkuoria tai alumiinioksidikiteitä sisältävää tuotetta pyöritellään kasvoilla kevyesti, rauhallisin liikkein.

Rasvoittuvan ihon tuotteissa on usein talia imeviä ja ihohuokosia supistavia ainesosia. Jos kasvojen iho on keskiosasta rasvainen ja reunoilta kuiva, kokeile keskiosaan rasvoittuvan ihon tuotetta ja reunoille normaalin ihon.

Kun vesistöihin päätyvät mikromuovit huolettavat, suuntaa luomukosmetiikan ja joutsenmerkittyjen tuotteiden pariin. Luomukosmetiikkatuotteet ja sertifioidut luonnonkosmetiikkatuotteet eivät sisällä mikromuoveja. Joutsenmerkityissä kosmetiikkatuotteeissa mikromuovien käyttö on myöskin kielletty.

Miten usein kasvoja tulisi kuoria?

Perusohje on, että kuivahkoa ihoa kuoritaan parin viikon välein, normaalia kerran viikossa. Rasvoittuvaa ihoa voi hoitaa jopa pari, kolme kertaa viikossa.

Kuorinta sopii myös finniselle iholle, joka ei ole tulehtunut, sillä se auttaa ihohuokosia pysymään auki. Tällöin tali pääsee helpommin ihon pinnalle.

Kivinen muistuttaa, ettei kasvojen ihoa ole pakko kuoria. Etenkin herkkäihoisten kannattaa olla varovaisia kuorinnan kanssa. Kuulas ja sileä iho ei välttämättä kaipaa kuorintaa lainkaan.

”Kasvojen ihon hoidossa kannattaa käyttää ammattilaisen yksilöllisesti antamia ohjeita. Itse en tarkastele ihoa sen tyypin mukaan vaan pikemminkin ihon sen hetkisen tilanteen mukaan.”

Jos olet epävarma siitä, millaisen tuotteen valitsisit omalle ihollesi ja kuinka usein kasvoja kannattaa kuoria, kysy neuvoa kosmetologilta.

Ajoita kuorinta oikein

Kunnioita ihon omia tuntemuksia enemmän kuin tuotteen käyttöohjetta. Jos suositeltu hoitotiheys tuntuu rasittavan ihoa liikaa tai se esimerkiksi kuivuu, harvenna tahtia tai vaihda miedompaan tuotteeseen.

”Iho voi mennä liiallisesta kuorimisesta epätasapainoon ja alkaa oireilla”, muistuttaa Kivinen.

Älä kuori ihoa, jos se on rikki, tulehtunut, arka, erittäin ohut, ärtynyt tai siinä on ihottumaa, rosaceaa tai laaja-alainen verisuonten laajentuma.

Ihanteellisin ajankohta kuorinnalle on illalla suihkun tai saunan jälkeen, kun iho on lämmin. Näin iho saa rauhoittua yön yli. Kuorinta ohentaa ihoa, joten jos kuorit päiväsaikaan, suojaa iho aurinkovoiteella ja hoitovoiteella.

Levitä tuote aina puhtaille kasvoille, myös kaulalle ja dekolteelle. Kuori hellävaraisesti, älä hankaa. Lempeys on valttia!

Kuorinnan jälkeen kasvoille kannattaa levittää joko kosteuttava tai rauhoittava naamio. Silloin naamioista saa irti parhaan vaikutuksen. Voit myös rauhoitella ihoa kasvovedellä ja levittää sille reilun kerroksen kosteusvoidetta.

Muista kuoria myös vartalo

Kuorinta poistaa kuivan karheuden myös vartalolta. Kivinen vinkkaa, että vartalonkuorinnalla on muitakin positiivisia vaikutuksia, sillä se tehostaa verenkiertoa.

Vartalon ihossa on hyvä kuoria etenkin jo valmiiksi sarveistuneet kohdat, kuten kanta- ja kyynärpäät. Niissä kuorinnan vaikutuksetkin näkyvät selkeimmin.

Kokeile joko vartalolle tarkoitettua kuorinta-ainetta tai käytä karheaa pesusientä tai -harjaa kerran viikossa. Aloita raajoista. Etene pienin, pyörivin liikkein kohti sydäntä. Huuhdo iho ja levitä lopuksi kosteusvoidetta.

Lue lisää:

4 täsmätuotetta pigmenttiläiskiin
Tiesitkö? Välttelet turhaan vettä ja saunaa kuivan ihon hoidossa
Hoida myös lievästi oireilevaa couperosa-ihoa – voit välttää hankalan ruusufinnin synnyn
4 vinkkiä avuksi aikuisen naisen akneen
Kosmetiikan sisältämät mikromuovit aiheuttavat vakavia seurauksia – Näin tunnistat ja vältät

The post Haaveiletko heleästä ihosta? Lue ammattilaisen ohjeet kasvojen ja vartalon kuorintaan appeared first on Kotiliesi.fi.

Päänsäryt voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: primaariset päänsäryt sekä sekundaariset päänsäryt. Primaaripäänsäryllä tarkoitetaan migreeniä, tensio- eli jännityspäänsärkyä sekä esimerkiksi sarjoittaista päänsärkyä. Sekundaaripäänsäryt sen sijaan liittyvät esimerkiksi tulehdustauteihin tai päähän kohdistuneeseen iskuun, eli niillä on selkeämmin jokin ulkoinen syy.

Primaaripäänsäryt eivät yleensä ole kantajalleen vaarallisia, vaikkakin pahimmillaan hyvin kivuliaita ja joskus hankalahoitoisia. Jännityspäänsärky on yleensä tasaista, kun taas migreeni voi aiheuttaa koviakin särkyjä.

Sarjoittainen päänsärky on äärimmäisen kivulias, suorastaan repivä tai polttava. Kipu on  voimakkainta toisen silmän takana. Kohtaukset ilmaantuvat varoittamatta, kerran tai jopa kahdeksan kertaa vuorokaudessa, tavallisesti aina samaan aikaan. Kohtauksen aikana on vaikea pysyä paikallaan.

Päänsärky on erityisesti nuorten vaiva, sillä yleensä päänsäryt vähenevät keski-iän jälkeen.

Ajoittainen päänsärky menee itsestään ohi

Neurologian dosentti Lauri Soinne kertoo, että noin yhdeksän kymmenestä ihmisestä tunnistaa päänsäryn ja on kärsinyt siitä ainakin joskus elämänsä aikana. Monesti särky menee itsestään ohi.

Esimerkiksi stressi, uni- tai energiavaje voi aiheuttaa päänsärkyä, jonka ohimenoa voi odottaa ja tunnustella tai ottaa oireisiin särkylääkettä. Pääkipu voi olla myös seurausta erilaisista vieroitusoireista, kuten krapulasta tai aamulla unohtuneesta kahvikupillisesta.

”Särkylääkkeiden käyttöä voi harkita tarvittaessa harvoin vaivaavaan päänsärkyyn. Ajoittainen käyttö on turvallista.”

Toistuva päänsärky voi olla stressin seurausta

Joskus päänsärkyä esiintyy esimerkiksi tiettyyn aikaan kuukaudesta joko hormonaalisista syistä tai stressin seurauksena. Myös lihaksista johtuva jännityspäänsärky voi olla toistuvaa.

Toistuvista migreenikohtauksista kärsivän kannattaa yrittää selvittää ne tekijät, jotka laukaisevat kohtauksen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kirkas valo, alkoholi, kuumuus tai suuri lämpötilan vaihtelu, valvominen tai stressi. Kun kohtauksen laukaisija on tiedossa, sitä kannattaa parhaansa mukaan vältellä.

Jännityspäänsäryn syitä kannattaa myös selvittää. Ovatko niskan ja hartioiden lihakset jumissa? Onko työssä erityisen stressaavaa? Liikunta, venyttely ja rentoutus voi tuoda avun lihasperäisiin kipuihin ja jotkut saavat avun pilateksesta, joogasta tai vastaavista lajeista. Fysioterapiasta voi olla hyötyä.

Päänsärky voi olla myös monen tekijän yhdistelmä.

”Stressillä ja päänsäryllä on vahva yhteys, joka korostuu tämän päivän työelämässä. Täytyy olla jatkuvasti saatavilla ja uni jää helposti liian lyhyeksi”, Lauri Soinne sanoo.

Jatkuva päänsärky täytyy tutkia

Kroonisesta päänsärystä puhutaan silloin, kun päätä on kivistänyt vähintään 15 päivänä kuukaudesta viimeisen kolmen kuukauden ajan. Krooninen pääkipu tuntuu usein huolestuttavalta oireelta, mutta se kertoo hyvin harvoin vakavasta syystä, esimerkiksi aivokasvaimesta.

”Jopa vuosia kestänyt päänsärky on useimmiten migreeniä, jännityspäänsärkyä tai näiden yhdistelmä. Jos omat toimet ja elämäntapamuutokset eivät auta, on hyvä hakeutua vastaanotolle, jossa tutkitaan säryn syitä ja pohditaan sopivia hoitomenetelmiä.”

Krooninen päänsärky voi olla myös seurausta särkylääkkeiden liikakäytöstä. Tällöin syntyy kierre, jossa kipua lääkitään särkylääkkeellä, joka kehosta poistuessaan aiheuttaa vieroitusoireita, jotka oireilevat päänsäryn muodossa.

Äkillinen, kova päänsärky ja aivo-oireet pitää ottaa vakavasti

Jos kova päänsärky on itselle aivan uusi oire, on parasta hakeutua hoitoon, jotta saadaan selville, mistä on kysymys.

”Hyvin äkillisesti alkanut kova päänsärky voi olla aivoverenvuodon varoitussärky, joka pitää heti tutkia.”

Mikäli päänsärky pahenee aina aamuisin ja siihen liittyy pahoinvointia, särky voi kieliä aivopaineen noususta. Aivopaineen nousu taas liittyy esimerkiksi aivokasvaimiin, aivolaskimotukoksiin, aivoselkäydinnestekierron häiriintymiseen ja aivoverenvuotoon.

Särky kannattaa ottaa vaaran merkkinä myös silloin, kun se on hyvin äkillistä. Särkyyn voi liittyä muita oireita, kuten tajunnan menetys, halvaus, puhehäiriöitä, yleistilan heikkeneminen, niskan jäykkyys (niska ei taivu kohti rintaa) tai korkea kuume. Tällaisten oireiden seurauksena apua tulee hakea heti. Huolestuttavaa on myös, jos päänsärky jatkuvasti pahenee ja ilmaantuu oksentelua.

Myös päähän kohdistunut kova isku on syy hakeutua hoitoon etenkin, jos särky tuntuu vamma-aluetta laajemmalla alueella tai siihen liittyy hermostollisia oireita.

Muut lähteet: Käypä hoito, Terveyskirjasto

Lue myös:

Onko kipulääke haitaksi sydämelle?
Aivoinfarkti iskee nopeasti – 7 asiaa infarktista, jotka jokaisen kannattaa lukea
Näin ehkäiset Alzheimerin tautia – 10 keinoa, joilla pidät huolta aivoistasi
Päänsärky — 20 faktaa

The post Päänsärky vaivaa ajoittain lähes jokaista – tiedätkö, milloin on aihetta huoleen? appeared first on Kotiliesi.fi.

Miten nukut?

Huono nukkumisasento voi aiheuttaa niveliin staattista venytystä tai painetta, joka oireilee.

Hyvä nukkumisasento on yksilöllistä. Selinmakuulla rankaan kohdistuu vähiten rasitusta, mutta esimerkiksi uniapneasta kärsivälle asento ei ole hyvä. Tärkeää olisi nukkua niin, että selkä on suorassa. Patjan tulee olla tukeva ja myötäillä vartalon kaaria. Asentoa voi hakea tyynyjen avulla.

Löydä oma tapasi liikkua

Hyvät lihakset tukevat selkää, ja hyvä kunto nopeuttaa selkävaivoista toipumista. Selkää vähän rasittavia lajeja ovat esimerkiksi vesijuoksu tai uiminen, hiihto ja sauvakävely. Käytä myös hyväksesi tilaisuudet hyötyliikuntaan ja keksi niitä.

Kuntosalilla kannattaa välttää painojen kanssa tehtäviä kiertoliikkeitä. Jumppakeppi on hyvä väline tasapainon ja kehonhallinnan harjoittamiseen. Katso ohjeita jumppiin: selkakanava.fi

Nouse ylös penkistä

Selän kannalta parasta on välttää staattisia tiloja eli asentoa tulisi muutella usein. Runsas istuminen on terveydelle ja myös selälle haitallista. Pyri seisomaan ja välillä istumaan. Jos teet istumatyötä, nouse puolen tunnin, tunnin välein ylös: voit esimerkiksi ottaa rutiiniksi nousta seisomaan aina, kun puhut puhelimessa tai luet asiakirjoja. Kokeile taukojumppaa!

Edistä aineenvaihduntaa

Säännöllinen ja terveellinen ruokavalio sekä nestetasapainosta huolehtiminen yhdessä liikunnan ja unen kanssa parantavat aineenvaihduntaa. Ylimääräiset kilot vaikuttavat usein liikkumisen määrään sekä aineenvaihduntaan ja sitä kautta selän välilevyjen nestekiertoon. Toisaalta myös ylipainoinen voi olla hyvässä kunnossa.

Tupakointi on monella tavalla haitallista, esimerkiksi nikotiini supistaa välilevyjen verenkiertoa.

Kulje kunnon kengillä

Kun valitset kenkiä, mieti niiden käyttötarkoitusta: kävely- ja lenkkikengissä kannattaa olla iskunvaimennusta. Jalassa hyvän tuntuinen, itselle oikeanlevyisellä lestillä tehty ja päkiästä taipuisa kenkä sopii monelle. Virheasennot vaikuttavat askellukseen. Jos lantio ja alaselkä yrittävät korjata virheasentoa, syntyy selkäkipua. Jos jalan poikittaiskaari on laskeutunut, tukipohjallisista voi olla hyötyä.

Veryttele ja voitele rankaa

Yöllä selän välilevyjen nestemäärä kasvaa, ja niitä ympäröivät sidekudokset ovat aamulla kireimmillään. Vältä siis äkkiliikkeitä ja liiku rauhallisesti. Noidannuoli syntyy äkillisistä kontrolloimattomista liikkeistä.Putkirullalla voit käsitellä jännittyneitä lihaksia ja sidekudoskalvoja. Lempeä venyttely vähentää nikamalevyihin kohdistuvaa painetta. Erilaiset selän ojennukset kevyesti taakse ja pyöristykset sekä rauhalliset kiertoliikkeet voitelevat rankaa.

Huomio asentoihin

Ryhdikkäässä asennossa selkä kuormittuu tasapuolisesti. Huonot asennot taas saavat aikaan lihasepätasapainoa, mikä voi aiheuttaa kipuja. Tärkeää on alaselän neutraaliasennon eli keski-asennon hallinta, jolloin selässä on pieni notko. Selän hyvää asentoa voi harjoitella kepin avulla. Aseta keppi pitkittäin selän taakse. Kun kumarrut eteen, kepin tulisi pysyä kiinni pakarassa, yläselässä ja takaraivossa. Säädä työtuoli ja -pöytä ergonomisiksi. Voit myös kokeilla syviä lihaksia aktivoivia erityistuoleja. Muista pitää selkä suorassa ja käyttää jalkojen isoja lihaksia, kun nostat.

Pyöreästi 
alas

Kun tasapainosi on hyvä, et niin helposti kaadu. Kokeile: nosta vuorotellen polvi eteesi ja kierrä samalla ylävartaloa polven suuntaan, kädet edessä kämmenet vastakkain. Kaatumista voit harjoitella vaikkapa jumpan yhteydessä.

Jousta polvista, kyykisty ja laita leukasi kiinni rintaan. Kellahda matalalta korkeudelta selkä pyöreänä maahan ja pidä kädet ja ranteet suorina kehosi sivuilla. Katso Invalidiliiton tuottama Youtube-video: Turvallisempi kaatumistapa.

Käveletkö etukumarassa?

Jos selkäsi hakeutuu etukumaraan asentoon, se voi johtua selkärangassa olevista useista luukadon aiheuttamista murtumista. Asia kannattaa selvittää lääkärissä. Etenkin yli 50-vuotiailla osteoporoosi eli luukato saattaa näkyä juuri kumaruutena tai rangan pituuden lyhenemisenä.

Lähteet: Fysiatrian ylilääkäri Jari Ylinen Keski-Suomen keskussairaalasta; Ylinen, Jari: Nukkumisergonomia (Medirehabook 2015); jalkaterapeutti Minna Saarinen; Selkäliitto; UKK-Instituutti; Luustoliitto; Tanner, John ja Niezgoda-Hadjidemetri (toim.): Selkä kuntoon (Otava 2012).

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 20/16.

Lue lisää terveydestä:

Vältä murtumat ja muljahdukset – harrasta turvallisesti ja ehkäise osteoporoosia
Paranna lihaskuntoa turvallisesti – pääset alkuun helposti kotikonstein
Aivotkin kaipaavat huoltoa – säännöllinen harjoittelu ehkäisee muistiongelmia
Alle 50-vuotiaan sydänkohtaus on yllätys – näin se oireilee
Terve selkä liikkumalla

The post Kärsitkö selkäongelmista? Tarkastele arkirutiinejasi ja ehkäise selkävaivat appeared first on Kotiliesi.fi.

Laihdutus on pannassa! Pientä pyöreyttä pidetään nykyään suorastaan suositeltavana ikääntyneille, koska jo muutaman päivän sairastuminen tai vaikkapa leikkaushoitoon joutuminen voi helposti johtaa laihtumiskierteeseen. Kun ruoka ei maistu, on hyvä olla hieman varantoa, josta laihtua.

”Nykyään ajatellaan, että mikä tahansa painoindeksi 24–29 välillä on sopiva ikääntyneelle. En suosittelisi laihduttamista, vaan mieluummin proteiinipitoista ravintoa ja lihasvoimaharjoittelua. Varsinkin reisilihakset olisi hyvä pitää vahvoina”, ravitsemustieteen dosentti Merja Suominen sanoo.

Laihdutuksessa on vaarana, että lihakset surkastuvat, jolloin toimintakyky heikkenee. Lihaksia tarvitaan kaikkeen päivittäiseen toimintaan vuoteesta nousemisesta kauppakassin kantamiseen ja portaiden kipuamiseen asti.

Laihuus ei sinänsä ole ongelma, ovathan jotkut hoikkia koko ikänsä. Hälytyskellojen pitäisi kuitenkin soida, jos vanhus lihoo tai laihtuu yllättäen. Tahattoman laihtumisen syyt onkin hyvä selvittää lääkärin vastaanotolla.

Proteiinia menee hukkaan

Proteiinin eli valkuaisaineen tarve on ikäihmisellä usein jopa suurempi kuin nuorella aikuisella tai keski-ikäisellä, mutta sen saanti on tutkimusten mukaan heikompaa.

Proteiinit ovat erityisen tärkeä osa ikäihmisen ravitsemusta kahdesta syystä. Ensinnäkin ne ovat lihasten rakennusaineita. Lihaksia vahvistavasta liikunnasta ei ole hyötyä, ellei sitä tue oikeanlainen, proteiinipitoinen ruokailu, mielellään ennen tai jälkeen suorituksen. Toiseksi ikääntyessä käy niin, että proteiineja alkaa mennä hukkaan aineenvaihdunnassa.

”Proteiinin imeytyminen suolistossa heikentyy, ja sitä hukkaantuu myös solutason aineenvaihdunnassa. Siten ruuan hyötysuhde heikkenee. Proteiinia tarvitaan kuitenkin jokaisessa solussa. Jos sitä ei saada tarpeeksi ruuasta, keho ottaa sen lihaksista. Tämän seurauksena elimistö joutuu helposti heikkoihin kantimiin”, Suominen toteaa.

Ruoka ei maistu, mutta ravinnon tarve ei vähene

Omaiset huolestuvat usein huomatessaan, että ikäihminen syö kuin lintu. Ruoka ei maistu eikä ole nälkä. Suomisen mukaan tähän on useita syitä, joista elämänpiirin pieneneminen ja liikkumattomuus on vain yksi.

Toinen syy on lääkkeiden käyttö. Jos lääkettä on juuri vaihdettu, on hyvä ottaa huomioon mahdollisuus, että se on vienyt ruokahalun. Lääkitystä tulisi tällöin miettiä uudelleen lääkärin kanssa.

Muistisairas ei ehkä muista syödä tai ei enää osaa koota ateriaa. Yksinäisyyden kokemus ja masennus voivat myöskin heikentää ruokahalua.

”Uusi, kiinnostava tutkimuskohde on suoliston mikrobiflooran mahdollinen vaikutus. Tiedetään jo, että lihavilla ja laihoilla on suolistossaan osittain erilaiset bakteerit. Tästä saadaan varmasti tietää lähivuosina enemmän.”

Kaikki tämä vaikuttaa niin, että vanhus syö entistä vähemmän, ja ruoan laatukin usein heikkenee. Makuaistin hiipuessa parhaiten maistuvat makeat ruuat, jotka harvoin ovat ravitsemuksellisesti parhaita mahdollisia. Suojaravintoaineiden tarve ei kuitenkaan vähene ikääntyessä.

”Kaikkea kohtuudella on hyvä ohje ikäihmisillekin. Sokeria on vaikea välttää kokonaan, mutta keksit ja pullat olisi hyvä korvata proteiinipitoisilla herkuilla”, Merja Suominen sanoo.

Ravitsemus vaikuttaa mielialaan

Yksi mahdollinen vanhuksen laihtumisen syy on masennus. Masentuneen ruokailu muuttuu usein yksipuoliseksi, eikä ruoka tuota samaa mielihyvää kuin aikaisemmin. Toisaalta ravitsemuksella voi olla osuutta masennuksen syntyyn. Masennuksen ja ruuan yhteydet ovat monitahoiset.

Alakuloisen tekee monesti mieli makeaa. Herkut saattavatkin vaikuttaa mielialaa nostavasti sitä kautta, että dopamiinituotanto lisääntyy. Pitkällä aikavälillä hiilihydraattien suosiminen kuitenkin heikentää lihasvoimaa, jolloin hyvinvointi heikentyy.

Sopiva ravitsemus tukee lievän mielialan laskun hoitoa. Tiedetään, että esimerkiksi kalan syöminen kaksi kertaa viikossa auttaa pitämään mielialan tasaisena. Suominen uskoo, että ravinnon yhteydestä serotoniiniaineenvaihduntaan saadaan tulevaisuudessa uutta tutkimustietoa.

”Myös muistisairauksien ja ravitsemuksen yhteydet ovat kiinnostavia. Muistia tukevia hivenaineita sisältävän juoman on todettu vaikuttavan monilla Alzheimerin taudin alkuvaiheessa olevilla virkistävästi ja jopa muistia parantavasti.”

Tukea monipuoliseen ravitsemukseen

Kun ruoka ei maistu tai vanhus jaksaa syödä vain vähän, apteekista saatavat ravintovalmisteet tarjoavat helpon ratkaisun. Niissä on runsaasti energiaa, proteiinia ja suojaravintoaineita.

”Ravintovalmisteita voi käyttää muuta ruokailua tukemaan, ja erityisen hyviä ne ovat sairaustilanteissa. Toipumisvaiheessa niistä saa monipuolisen ravintosisällön niin pienessä määrässä, että useimmat pystyvät nauttimaan sen. Lisäksi voi nauttia muuta niin paljon kuin jaksaa”, Merja Suominen sanoo.

Omaiset voivat tukea ikäihmisen hyvää ravitsemusta tilanteen ja voimiensa mukaan. Seurassa ruoka maistuu usein paremmin.

”Sekin on omaisen hyvinvoinnista huolehtimista, että katsoo välillä jääkaappiin, varaa sinne asioita, joista tietää vanhuksen pitävän ja muistuttaa ruokailusta. Jääkaappi kertoo myös, vieläkö omatoiminen ruokahuolto ylipäätään sujuu.”

Lähde: Gery ry

Lue lisää ikäihmisen terveydestä:

Moni ikäihminen syö liian vähän proteiinia – asiantuntija neuvoo, miten parannat ruokavaliotasi helposti
Seniorin ravitsemus – poimi vinkit terveelliseen ruokavalioon
Paranna lihaskuntoa turvallisesti – pääset alkuun helposti kotikonstein
Asiantuntija kannustaa liikkumaan säännöllisesti: ”Lyhyestäkin harjoituksesta saa terveyshyödyn”
Kärsitkö selkäongelmista? Tarkastele arkirutiinejasi ja ehkäise selkävaivat

The post Tiesitkö? Ikäihminen ei saisi laihduttaa – vaarana lihasten surkastuminen appeared first on Kotiliesi.fi.

Reilusti yli seitsemänkymppinen äitini jäi viitisen vuotta sitten leskeksi. Vanhempani ehtivät olla naimisissa viisikymmentä vuotta. Äitini oli avioliitossa toiminnan nainen, joka piti huushollin pystyssä. Toisaalta hän oli sosiaalisesti ja taloudellisesti riippuvainen isästäni.

Olin äitini luona käymässä ja siivosin keittiön kaappia. Hämmästykseni oli melkoinen, kun kaapista löytyi useampi tyhjä viinipullo. Mehupulloja ne eivät olleet: kuivahtanut viini haisi pohjalla.

Äitini ei juonut koskaan lapsuudessani toisin kuin isäni, jonka juomisesta koko perhe kärsi. Korkeintaan äiti otti tarjottaessa lasin viiniä tai likööriä.

Kysyin häneltä, miksi kaapissa on näin paljon viinipulloja, johon äiti vastasi, että ne ovat varmaan sinun. Vastaus oli absurdi, sillä asun toisella paikkakunnalla enkä ole koskaan tullut lapsuudenkotiini viinipullon kanssa, en edes isän eläessä.

Katsoin äidin tilejä. Rahaa oli nostettu tiuhaan, pieniä summia kerralla, mutta lyhyen ajan sisällä. Yhteensä 3000 euroa.

Arvelin, että jos äiti olisi laittanut niin iso summan pelkästään alkoholiin, olisin huomannut sen. Soittelen hänelle sentään vähintään pari kertaa viikossa.

Muistin muutaman yhteisen markettireissun, jolloin hän oli ehdottomasti halunnut pelata hedelmäpeliä.

Hän myönsi pelaamisen, vaikka kielsi juomisen.

Kun kävi ilmi, että hän oli perunut lääkäri- ja silmälääkärikäyntinsä, tilasin saman tien lääkäriajan yksityiseltä. Äidillä todettiin alkava Alzheimerin tauti.

Rouvalle ei myydä

Ehdotin, että ryhtyisin äidin edunvalvojaksi. Siihen hän ei suostunut. Periaatteessa äiti on tällä hetkellä vielä omillaan toimeentuleva.

Pelaamisen kanssa ehkä pärjäillään. Olemme sopineet summasta, jonka hän voi laittaa kuukaudessa yksikätisiin. Jää nähtäväksi, pitävätkö sovitut rajat.

Juominen tuntuu pelaamista vakavammalta asialta.

En pääse toiselta paikkakunnalta jatkuvasti tarkistamaan hänen kun-toaan. Puhelimessa kuulostelen äidin puheita ja ääntä. Välillä vaikuttaa siltä kuin hän olisi vähän hiprakassa.

Kun olen hänen luonaan, käyn läpi kaappeja ja etsin pulloja. Muutamia on löytynytkin.

Äidin asuinpaikkakunnalla on vain yksi Alko. Hätääni kuvastaa se, että mietin, näytänkö myyjille äidin kuvaa ja sanon, että tälle rouvalle ette sitten myy alkoholia. Työkaveri muistutti minulle, etteivät myyjät voi sellaiseen suostua.

Rosvoa ja poliisia

Olen lukenut lehdistä, että eläkeläisnaisten alkoholinkäyttö on nousussa. En olisi siltii kuuna päivänä osannut edes kuvitella, että tämä sattuu oman äitini kohdalle.

Juomisen syynä pidetään yksinäisyyttä. Ihmettelen, ettei äiti alkanut juoda heti leskeksi jäätyään, vaan ilmeisesti vasta muistihäiriön seurauksena. Myös työkaverini äiti alkoi ostaa alkoholia muistihäiriöisenä.

Olemme tilanteen kanssa aika alussa. Muistin heiketessä erilaiset ongelmat varmasti vain pahenevat.

Eniten äidin juomisessa harmittaa se, että meistä on tullut poliisi ja rosvo, kyylä ja kyylättävä. Etäännymme ennen kuin varsinainen tauti on edes ottanut äidistä kunnolla valtaa.”

Perhe- ja paripsykoterapeutti Sanna Aavaluoma neuvoo muistisairaan läheistä:

1. Omien vanhempien sairastuminen ja menettäminen on vaikeaa. Vaikka tiedämme, että se kuuluu elämään, se ravistelee kokemusta itsestämme. Vielä aikuisenakin toivoisi vanhempien säilyvän sellaisina, joiden puoleen voisi kääntyä, kun itse kaipaa tukea. Edellisen sukupolven kuollessa astumme suvun vanhimpien joukkoon ja tietoisuus omankin elämän rajallisuudesta tulee todelliseksi.

2. Puolison menettäminen voi pudottaa ihmisen hyvin avuttomaan tilaan. Kiinteissä ja pitkissä parisuhteissa puoliso kannattelee myös itseä. Äitisi on jäänyt yksin. Miehensä menettämisen lisäksi hän joutuu ottamaan vastuuta sekä omasta taloudestaan että ihmissuhteistaan. Muistisairaus tekee siitä entistä vaikeampaa. Alkoholin käyttö voi olla yritys lieventää surua.

3. Muistisairaus merkitsee monella tavalla itsen menettämistä. Vähitellen se heikentää ihmisen kykyä hallita elämäänsä, niin toiminnan tasolla kuin tunne-elämässäkin. Sairaus etenee hitaasti. Isäsi kuolema on voinut olla romahduttava tekijä, joka on vaikuttanut äitisi vointiin. Muistisairaus, muistilääkkeet ja alkoholi ovat huono yhdistelmä. Äitisi tarvitsee apua. Muistisairauksista, perhesuhteista, puolison menettämisestä, parisuhteen vaikutuksista ja lesken surutyöstä olen kirjoittanut kaksi kirjaa. Toinen niistä on: Kunnes kuolema meidät eriyttää. Muistisairaan puolison suruprosessi ja toipuminen puolison kuoleman jälkeen (omakustanne 2016).

4. Äiti-tytärsuhteen säilyttämiseksi on tärkeää, että voit ilmaista äidillesi huolesi, mutta myös varmistaa, että äitisi hoidosta vastaavat ovat tietoisia hänen alkoholinkäytöstään. Ole yhteydessä äitisi asuinkunnan muistikoordinaattoriin ja kerro tilanteesta. Kerro äidillesi, että hankit hänelle apua, koska rakastat häntä, et siksi, että valvot hänen toimintaansa.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/16.

Lue lisää aiheesta:

Huolestuttaako läheisen alkoholinkäyttö? Tunnista tissuttelu ja puutu oikein ajoissa
Alkoholismi jättää lapseen syvät jäljet
Mitä tehdä, kun ystävä juo liikaa? Lue lääkärin ohjeet
Tissutteletko tietämättäsi liikaa? Tee testi!

The post Aikuisen tyttären hätä: ”Muistisairaus teki äidistäni tissuttelijan” – lue asiantuntijan neuvot appeared first on Kotiliesi.fi.

Olet varmasti kärsinyt siitä joskus, mutta tiesitkö nämä faktat yleisestä jännitys- eli tensiopäänsärystä?

1. Jännityspäänsärky on päänsäryn muodoista yleisin ja siitä kärsii elämänsä aikana yli puolet ihmisisistä.
2. Jännityspäänsäryt ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä.
3. Jännityspäänsärky ei ole periytyvää.
4. Niskan, hartioiden ja päänahan lihasten seudun jännitystilat liittyvät säryn syntyyn, mutta eivät yksin selitä oiretta. Myös henkiset syyt, kuten masennus, ahdistus ja erilaiset kuormittavat elämäntilanteet, vaikuttavat sekä päänsäryn kehittymiseen että jatkumiseen. Jännityspäänsäryn perimmäiset syyt ovat kuitenkin hämärän peitossa.
5. Jännityspäänsäryn yleisin oire on vähitellen iltaa kohti paheneva tasainen, puristava tai kiristävä, ”pantamainen” tai ”vannemainen” särky. Se tuntuu usein ohimoilla, päälaella tai takaraivolla.
6. Särkyä voi esiintyä molemmilla puolilla päätä, mutta se voi myös rajoittua vain toiseen puoleen.
7. Jännityspäänsärkyyn liittyy muitakin oireita: kädet puutuvat yöllä ja kävellessä esiintyy huimausta, joka tuntuu siltä kuin kävelisi laivan kannella. Lisäksi päänahka voi olla kosketusarka ja voi esiintyä pahoinvointia, muttei kuitenkaan oksentelua.
8. Jännityspäänsärkyyn voi liittyä myös keskittymisvaikeuksia, väsymystä, univaikeuksia ja ärtyneisyyttä.
9. Ajoittaista jännityspäänsärkyä voi hoitaa särkylääkkeillä. Parasetamolia tai ibuprofeenia voi käyttää korkeintaan viisi päivää putkeen.
10. Jos jännityspäänsärkyä esiintyy jatkuvasti yli 15 päivää kuukaudessa, puhutaan kroonisesta päänsärystä. Kroonisesta särystä kärsivän kannattaa hakeutua hoitoon selvittämään, miten kipua voisi hoitaa.
11. Liikunta on erinomainen hoitomuoto jännityspäänsärylle. Se auttaa hallitsemaan stressiä ja voi purkaa lihasjumeja hartiaseudulta. Itselle sopivin laji löytyy kokeilemalla, mutta esimerkiksi jooga ja pilates ovat oivia lajeja jännityspäänsärystä kärsiville.
12. Myös fysioterapiasta tai akupunktiosta voi olla hyötyä, jos omat keinot eivät riitä jännityspäänsäryn purkamiseen.
13. Fysioterapiaa tai akupunktiota kannattaa kokeilla ainakin viisi kertaa ennen kuin toteaa ne toimimattomiksi.
14. Pieni alkoholimäärä voi helpottaa jännityspäänsäryn oireita, sillä se rentouttaa mieltä ja lihaksia. Alkoholin nauttiminen ei kuitenkaan ole suositeltava keino päänsäryn hoitoon. Lisäksi liiallinen alkoholin juominen myös aiheuttaa päänsärkyä vieroitusoireiden muodossa.
15. Jännityspäänsärky aiheuttaa kohtalaista kipua, muttei yleensä estä päivittäisiä toimia. Siihen ei liity näön hämärtymistä, tasapainon horjumista tai voiman vähenemistä.

Lähteet: Neurologi Lauri Soinne, Terveyskirjasto, WebMd

Lue lisää terveydestä:

Päänsärky vaivaa ajoittain lähes jokaista – tiedätkö, milloin on aihetta huoleen?
Onko kipulääke haitaksi sydämelle?
Päänsärky — 20 faktaa

The post Kiristääkö? Jännityspäänsärky on yleinen vaiva – lue 15 faktaa appeared first on Kotiliesi.fi.

Ihmisen sisäinen kello ei juokse täysin samaa tahtia vuorokauden tuntien kanssa. Tutkimusten mukaan naisilla sisäinen vuorokausi kestää keskimäärin 24 tuntia ja viisi minuuttia ja miehillä puolestaan 24 tuntia ja yksitoista minuuttia.

Tämä tarkoittaa sitä, että sisäinen kello on jatkuvasti hieman jäljessä vuorokauden tunneista ja keväällä kellojen siirtäminen saa sisäinen kellon jätättämään jo yli tunnin.

”Tunti on pitkä aika sisäiselle kellolle. Keväällä sisäinen kello jää reilusti jälkeen ja ihmiset nukkuvat huonommin muutaman vuorokauden ajan, jotkut jopa parikin viikkoa”, THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen sanoo.

Erityisesti illanvirkut kärsivät keväisestä kellojen siirtämisestä. Illan kukkujien sisäinen kello on tavallisestikin muita enemmän jäljessä normaalista vuorokausirytmistä ja kellojen siirtäminen hankaloittaa tilannetta entisestään.

”Illanvirkku ei välttämättä saa normaalista rytmistä kiinni koko kesän aikana. Tästä seuraa se, että hän nukkuu viikolla liian vähän ja yrittää sitten viikonloppuna korjata vajetta nukkumalla pitkään.”

Syksyinen kellojen siirtäminen aiheuttaa vastaavasti enemmän ongelmia aamuvirkuille: tavallisestikin aikaisessa rytmissä juokseva sisäinen kello edistää kellon siirtämisen myötä entistä enemmän ja aamuvirkun pitäisi päästä nukkumaan jo alkuillan tunteina.

Kellojen siirtäminen näkyy onnettomuustilastoissa

Vähentynyt uni tai huono unenlaatu näkyy nopeasti terveydessä. Lyhytkestoinen univaje aiheuttaa väsymyksen lisäksi keskittymiskyvyn ja muistin heikkenemistä, oppimisesta tulee vaikeampaa, reaktionopeus hidastuu ja näin ollen tehtävistä suoriutuminen kärsii.

Yhden valvotun yön on laskettu vastaavan noin 0,6 promillen humalatilaa. Ei siis olekaan mikään ihme, että kanadalaistutkimuksen mukaan keväisin kellojen siirtämistä seuraavalla viikolla sattuu tavallista enemmän peltikolareita.

”Tämä on seurausta huonosti nukutun yön aiheuttamasta keskittymisen herpaantumisesta”, Partonen selittää.

Kellojen siirtäminen voi aiheuttaa ongelmia myös niille ihmisille, joilla on sydänvika. Aikataulumuutoksesta aiheutuu rasitusta sydämelle ja verisuonille ja sydän- sekä aivoinfarktin riski kasvaa aina kellojen siirtämisen jälkeen.

Tuoreen tanskalaistutkimuksen mukaan syksyinen kellonsiirto lisää masennusta. Kellon siirtämisestä aiheutuva masennus ei ole kaamosmasennusta, vaan se näyttäisi olevan oma lajinsa ja vaikuttavan erityisesti heihin, joilla on jo ennestään taipumusta masennukseen.

Kellojen siirtäminen aiheuttaa aikaerorasitusta

Kellojen siirtämisestä aiheutuvat haitat ovat verrattavissa jet lagiin eli aikaerorasitukseen. Matkaaja joutuu käymään läpi samankaltaisen prosessin yrittäessään sopeutua uuteen vuorokausirytmiin.

”Siinä on kuitenkin se ero, että matkaaja saa valmistautua aikaeroon lepäilemällä koneessa jo matkan aikana. Lomamatkaajan ei myöskään tarvitse heti päästä kohdemaan vuorokausirytmiin, sillä hänellä ei ole esimerkiksi työn aiheuttamia velvoitteita.”

Keväällä kellojen siirtäminen aiheuttaa saman ilmiön kuin itään päin lentäessä: uuteen aikavyöhykkeeseen on vaikeampi totutella. Itään lentäminen on erityisen hankalaa työmatkalaisille, sillä kohdemaan rytmiin pitäisi solahtaa heti.

”Erityisesti vanhemmiten tästä tulee vaikeaa, sillä sisäinen kello käy iän myötä joustamattomammaksi.”

Siirtyisimmekö jopa toiseen aikavyöhykkeeseen?

Nykysysteemi aiheuttaa sen, että kellojen siirtämisestä johtuen valon määrä on läpi vuoden suurempi illan tunteina. Illan tunteihin painottuva auringonpaiste puolestaan viestii sisäiselle kellollemme, että se saa jätättää. Näin kirittävää syntyy joka päivä.

Partonen onkin ehdottomasti sitä mieltä, että yhdessä ajassa pysyminen olisi kaikkiaan järkevämpi vaihtoehto. Myös valitulla ajalla on merkitystä.

”Talvi- eli niin sanottu normaaliaika olisi sisäisen kellon kannalta parempi vaihtoehto kuin kesäaika. Näin valoisa aika painottuisi suuremman osan vuodesta aamuihin.”

On kuitenkin olemassa myös toinen vaihtoehto: siirtyisimmekö tyystin toiseen aikavyöhykkeeseen?

”Voisimme valita Keski-Euroopan aikavyöhykkeen, joka on meitä tunnin jäljessä. Tämä olisi valoisaa aikaa ajatellen vielä parempi vaihtoehto sisäiselle kellolle”, Timo Partonen ehdottaa.

Lue myös:

Uuvahdatko lounaan jälkeen tai alkuillasta? Asiantuntija kertoo, mitä kannattaa tehdä
Haluatko nukkua paremmin? Huomioi nämä tekijät makuuhuoneen sisustuksessa
Miksi uni katkeaa keskellä yötä? Tunnista syy yöheräilyyn
Kesäaika lisää sydänkohtauksia – mistä se johtuu?

The post Tunti on pitkä aika sisäiselle kellolle – näin kellojen siirtäminen vaikuttaa terveyteen appeared first on Kotiliesi.fi.

1. Taltuta takut

Tuote: KMS California Hairplay Dry Touch Up 125 ml 28,50 e / 125 ml.

Mitä lupaa: Pikahoitosuihke ei latista hiuksia. Vedetön koostumus. Pipokaudella oiva sähköisyyden ja pörröisyyden poistaja.

Miltä tuntuu: Yllättävän kevyt suihke. Suihkutin runsaasti koko päähän, ei litistänyt, latistanut, eikä näkynyt tai tuntunut oikeastaan mitenkään.

Miten toimii: Selvittää takkuiset latvat ja tukan pintapörröt, mutta ei kiillota, kuten odotin kuivahoitoaineelta. ✭✭✩✩

2. Luonnonkosmetiikalla kuivuuden kimppuun

Tuote: Tabitha James Kraan Golden Citrus 4-in-1 Organic Conditioner 150 ml 35 e/150 ml.

Mitä lupaa: Luonnonkosmetiikan monitoimituote: hoitoaine, jätettävä, hiuspohjaa ravitseva hoito- tai muotoilutuote. Kosteuttaa, ravitsee ja rauhoittaa.

Miltä tuntuu: Todella kevyt, voidemainen koostumus, levittyi helposti hiuksiin. Tuoksu mukavan yrttinen.

Miten toimii: Ei selvitä pitkän ja kuivan tukan takkuja. Sähköisyys pysyy kohtalaisesti kurissa, eikä tukasta tule tippaakaan rasvainen tai raskas. ✭✭✩✩

3. Hoitoa rasittuneille hiuksille

Tuote: Schwarzkopf Gliss Sensational Strength -hoitoainesuihke 3 e / 200 ml.

Mitä lupaa: Suihke elottomille, rasittuneille ja ryhdittömille hiuksille. Hiuksista tulee vahvemmat ja joustavammat. Poistaa sähköisyyttä.

Miltä tuntuu: Aika tavallinen jätettävä hoitoaine, jota suihkittiin pyyhekuivattuun tukkaan. Tuoksu hivenen liian vahva.

Miten toimii: Pitää olla tarkkana, että ei pumppaa hoitoainetta liikaa, jotta hiuksista ei tule hoidetun sijasta lehmän lipaisemat. Sähköisyys pysyi kurissa pakkasellakin. ✭✩✩✩

4. Kevyt hoitoaine sopii hennoille hiuksille

Tuote: L’Oréal Professionnel Mythic Oil Brume Sublimatrice 24 e / 90 ml.

Mitä lupaa: Kuivahoitoaineen öljyt kosteuttavat ja korjaavat huonokuntoisia hiuksia. Hennoillekin hiuksille. Mahtuu käsilaukkuun.

Miltä tuntuu: Aerosolipullo teki käytöstä helppoa ja nopeaa ja esti yliannostelun. Öljyssä oli hivenen liian tuhti tuoksu.

Miten toimii: Silottaa, kiillottaa, hoitaa ja pitää sähköisyyden kurissa. Ei riitä pitkälle tukalle ainoaksi hoitoaineeksi. Pika-apu, joka on kiva pitää mukana laukussa pakkaspäivien varalta. ✭✭✭✩

5. Kiiltoa pitkälle tukalle

Tuote: Wella SP Luxe Oil Light Oil Spray 22,50 e / 75 ml.

Mitä lupaa: Kaikille hiuslaaduille sopiva hoitava kiiltosuihke. Aerosol-pakattu.

Miltä tuntuu: Yksi parhaista kokeilemistani hiusöljyistä. Kevyt ja hienojakoinen suihke, jota ei vahingossakaan ruiski liikaa. Miellyttävän mieto ja pehmeä tuoksu.

Miten toimii: Selvittää ja kiillottaa pitkänkin tukan ja pitää sähköisyyden kurissa. Suihkutetaan kuivaan tukkaan. Helppo ja kätevä. ✭✭✭✭

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 4/17.

Lue myös:

Näin saat hiukset säilyttämään kiiltonsa
Näin hoidat kuivat hiukset kuntoon
Hoida myös lievästi oireilevaa couperosa-ihoa – voit välttää hankalan ruusufinnin synnyn

The post Poista sähkö hiuksistasi – testasimme viisi tuotetta sähköisille hiuksille appeared first on Kotiliesi.fi.

Toisinaan naapureiden kanssa voi olla vaikea elää, mutta harvemmin ilmankaan niitä pystyy asumaan. Koska sovussa on paras tapa elää, kysyimme neuvoa lakimieheltä yleisimpien ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi.

Kiinteistöliiton apulaispäälakimies Kristel Pynnönen kertoo, kuinka ratkaiset naapuriongelmat ja pidät sovun naapurustossa.

1. Mitä teen, kun naapurin koira haukkuu ja häiritsee?

Naapuri ei välttämättä tiedä koiransa haukkuvan, jos koira haukkuu vain omistajan poissaoloaikana. Naapurilta kannattaakin ensin tiedustella, onko hän tietoinen haukkumisesta ja antaa mahdollisuus tilanteen korjaamiseen.

Muihin asuntoihin kuuluvasta haukunnasta olisi hyvä mainita mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ennen kuin tulistut tilanteeseen ja tilanteen hoitaminen rauhallisesti on vaikeaa. Kerro asiasta kasvotusten tai jätä viesti. Pyri mahdollisimman ystävälliseen ja neutraaliin sävyyn, jolloin tilanne pysyy asiallisena.

Talonyhtiö voi ryhtyä toimenpiteisiin, jos haukunta on toistuvaa ja se on jatkunut pitkään eikä omistaja tee asialle mitään.

2. Mikä neuvoksi, kun naapuri tupakoi sisällä tai parvekkeella?

Asunnosta toiseen kulkeutuva tupakanhaju voi olla häiritsevä hajuhaitta. Uuden tupakkalain myötä yhtiökokouksen enemmistön päätöksellä voidaan hakea viranomaiselta kieltoa, ettei sisällä tai parvekkeella saa tupakoida. Kiellon hakemisen jälkeen viranomainen tulee tekemään arvion savun kulkeutumisesta.

Rappukäytävässä leijaileva mausteiden tai hajuveden tuoksu puolestaan on vain hyväksyttävä.

Grillaavaa naapuriakaan ei voi kieltää grillaamasta ellei grillaaminen aiheuta turvallisuusuhkaa.

3. Miten tilanteeseen kannattaisi puuttua, kun naapuri metelöi?

Normaaleja elämisen ääniä joutuu sietämään. Esimerkiksi lapsen itku on normaali ääni. Yläkerran tahattomalle tömistelijälle tai riitelevälle naapuripariskunnallekaan ei ole paljoa tehtävissä.

Normaalin elämisen äänissä menee myös kohtuullisuuden raja. Pynnönen kertoo oikeuden ratkaisusta, jossa päivittäin tapahtunutta, kuudesta seitsemään tuntia kestänyttä pianonsoittoa ei katsottu enää normaaliksi elämisen ääneksi.

Jatkuva poraaminen ja naulaaminen voi aiheuttaa myös hampaiden kiristelyä. Remontointiin voi puuttua, jos se kestää useita viikkoja tai kuukausia.

Taloyhtiö ei voi järjestyssäännöissään kieltää esimerkiksi mattojen tamppaamista juhlapyhinä tai suihkussa käymistä ja vessan vetämistä yöllä.

4. Mitä teen, kun naapuri juhlii ja kuuntelee musiikkia?

Jokainen saa järjestää satunnaisia juhlia, ja satunnaisia juhlia on jokaisen siedettävä. Yörauha ja naapurit tulisi kuitenkin huomioida. Juhlia pitävän naapurin kuuluu huolehtia, että keskustelun ja musiikin äänenvoimakkuus pysyy kohtuullisena.

Jos juhliminen on jatkuvaa, se aiheuttaa älämölöä ja huutamista, on tilanteeseen helpompi puuttua.

Talonyhtiön järjestyssäännöistä riippuen yörauha voi olla iltakymmenestä aamuseitsemään tai iltayhdestätoista aamukuuteen.

Poliisit voi soittaa, jos meteli on kohtuutonta ja jatkunut pitkään eikä itse uskalla mennä soittamaan ovikelloa.

5. Naapuri tekee kiusaa ja valittaa turhasta, mikä avuksi?

Pahin mahdollinen ratkaisu ongelmatilanteessa on ryhtyä kostotoimenpiteisiin, sillä naapuri harvoin häiritsee toista naapuria tahallaan. Esimerkiksi vanhemman henkilön kuulo voi olla heikentynyt, jolloin televisio tai radio saattaa pauhata lujemmalla, kuin tajutaankaan.

Jos kiusanteko on tahallista, sitä ei tarvitse sietää. Jos naapuri levittää tarkoituksella virheellistä tietoa, hän voi syyllistyä kunnianloukkaukseen tai utelias ikkunoista sisään kurkisteleva naapuri kotirauhan rikkomiseen.

Taloyhtiö ei puutu kunnianloukkaukseen tai kotirauhan rikkomiseen vaan kyseessä on kahden ihmisen välinen rikosoikeudellinen asia.

Lue lisää naapuruudesta:

Miksi naapurit ärsyttävät?
NappiNaapuri tuo avun lähelle
Onnellisuustutkija paljastaa vinkit onnelliseen elämään – ota opit käyttöön jo tänään
Parempi mieli on seitsemän oivalluksen päässä – Jutta Gustafsberg neuvoo positiivisen asenteen salaisuuden

The post Naapuri häiriköi ja sopu on koetuksella? Lue lakimiehen neuvot 5 yleisimpään ongelmatilanteeseen appeared first on Kotiliesi.fi.

Joka aamu Jani Karlsson, 51, käy suihkussa, vaikka se sattuu. Hän pukee vaatteet ylleen, vaikka sekin sattuu. Hän juo aamukahvin vaimonsa kanssa ja jää päiväksi kotiin Espoon Viherlaaksossa sijaitsevaan rivitaloasuntoon.

Anumari Karlsson, 45, antaa miehelleen suukon, hyppää autoon ja ajaa ottamaan vastaan potilaita lääkäriasemalle Leppävaaraan.

Kotona on hiljaista. Sairauseläkkeellä oleva Jani istuu tietokoneen ääreen ja ryhtyy käsittelemään valokuvia. Sen tulehtuneilla käsillä pystyy vielä tekemään. Useissa kuvissa on Anumari, hänen rakkaansa.

Kun Anumari ja Jani tapasivat neljä vuotta sitten sokkotreffeillä Hämeenlinnan rautatieaseman kahvilassa, molemmat olivat eronneet ja molemmilla oli lapsia. He ymmärsivät heti löytäneensä kauan etsimänsä. Edessä istui sielunkumppani, matkatoveri.

Anumari tiesi alusta alkaen myös sen, että hän oli rakastumassa kuolemansairaaseen mieheen.

Kiire haaveilla

Digitalouden johtotehtävissä työskennellyt Jani oli saanut elimistöönsä vaarallisen bakteerin työmatkalla Etelä-Koreassa. Se oli romahduttanut terveyden. Neuroleptospiroosi, kuului diagnoosi.

Kun pari tutustui, bakteeri oli jo tuhonnut Janin kudoksia, niveliä ja keskushermostoa. Sydän oli pysähtynyt viidesti.

Kerroimme Anumarin ja Janin suhteen alkuajoista Kotiliedessä pari vuotta sitten. Nyt palasimme kysymään, mitä heille kuuluu.

Ensimmäisen jutun ilmestyessä tuore pari ei tiennyt, paljonko heillä on yhteistä aikaa. Siksi heillä oli kiire toteuttaa haaveita. Yksi niistä oli kulkea yhdessä Espanjassa Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä pitkin.

Kun matkaa suunniteltiin, Jani pystyi kävelemään kepin kanssa kuusi kilometriä.

”Ylitin Compostelassa omat fyysiset ja henkiset rajani. Se oli tärkeää.”

Eräänä päivänä Anumari ja Jani kohtasivat oranssiin kaapuun pukeutuneen munkin, joka myi tien varressa munniharppuja. Jani osti suulla soitettavan pienen harpun, koska kädet eivät enää kestäneet kitaran näppäilemistä.

Nyt kipeät nivelet eivät taivu edes suuharpun soittamiseen. Jani kärsii kovista hermosäryistä ja jatkuvasta päänsärystä. Liikkuminen sattuu niin paljon, että joskus on tuskan takana kavuta portaat alakerrasta yläkertaan. Sosiaaliset tilanteet ja eritoten hälinä pahentavat päänsärkyä.

Jani nielee joka päivä noin neljäkymmentä lääkettä, kourallisen kerrallaan. Kännykkä piippaa muistutuksia niiden ottamisesta, koska Janin muisti ei toimi normaalisti. Avustaja käy päivällä huolehtimassa lounaasta.

Muistot Santiago de Compostelan -matkalta kannustavat.

”Kun on päiviä, jolloin tekee tiukkaa kävellä 50 metriä, ajattelen, että olenhan minä kävellyt 120 kilometriäkin”, Jani sanoo.

Syvä masennus

Syyskuussa 2015 alkoi uusi tuskien taival. Jani sairastui vaikeaan suolihaavaan. Hän kuumeili, laihtui 20 kiloa ja kärsi veriripulista. Ruoanlaittoa rakastava mies ei saanut nauttia puoleen vuoteen kuin kliinisiä ravintovalmisteita, pullollisen neljästi päivässä.

Suolihaava pahensi myös Janin neurologisia ongelmia, esimerkiksi muistihäiriöitä ja väsymystä. Pari kuukautta Jani vain nuokkui kotona.

Pari oli onneksi ehtinyt muuttaa Turengista Espooseen, missä heidän lapsensa olivat lähempänä. Kun elämä kutistui kotiin, oli tärkeää, että ympärillä oli läheisiä.

Juuri kun suolisairaus alkoi helpottaa, Jani masentui vakavasti.

”Aloin ajatella, onko tämä jatkuva kipu elämää ollenkaan. Olenko oikeastaan mies, kun en pysty hakkaamaan nauloja tai kantamaan painavia esineitä”, Jani sanoo.

Keväällä Jani romahti.

”Hänelle tuli taisteluväsymys”, Anumari toteaa, tarttuu kädestä.

Masennukseen selättämiseksi kokeiltiin sähkösokkeja, mutta hoito rytkäytti lihaksia niin voimakkaasti, että Jani tuli valtavan kipeäksi.

Seuraavaksi kokeillaan ketamiini-infuusiota, suoneen annettavaa narkoottista lääkettä. Koska samaa lääkettä käytetään myös kivun hoitoon, pari toivoo, että se alentaisi Janin tuskia. Kipu pahentaa masennusta, ja masennus pahentaa kipua. Sitä kierrettä yritetään nyt katkaista.

Mutta kipujakin enemmän Jani kärsii siitä, että hän ei pysty tekemään asioita.

Kiinni arjessa

Anumari ja Jani ovat päättäneet pitää kiinni tavallisesta arjesta. Rutiineista ja yksinkertaisista iloista.

Janille parasta tukea puolisolta on se, että tämä käyttäytyy normaalisti. Käy töissä, katsoo iltaisin hänen kanssaan elokuvia televisiosta. Jani ei halua olla vaimonsa potilas, eikä sitä halua myöskään Anumari.

”Minä jaan Janille lääkkeet ja lähden hänen kanssaan lääkäriin. Mutta vastavuoroisesti Jani ottaa vastaan minun itkujani.”

Anumari ei pelkää Janin masennusta. Hän on ollut elämänsä varrella paljon tekemisissä masentuneiden kanssa ja on kokenut itsekin masennuksen. Väsymyksen hetkillä Anumari on saanut huutokohtauksia, mutta koskaan hän ei ole ajatellut hylätä Jania.

”Oman jaksamiseni kannalta on olennaista, että pidän kiinni itselleni tärkeistä asioista. Käyn kävelemässä, avannossa, vesijuoksemassa ja kirjoitan. Henkiset ja hengelliset asiat ovat merkityksellisiä meille molemmille.”

Joka aamu Anumari purkaa tuntojaan kirjoittamalla kolme aamusivua tajunnanvirtaa. Se on tekstiä, joka on tarkoitettu vain hänelle itselleen.

Vaikka Jani on sairas, Anumari saa puolisoltaan voimaa. Jani on mies, joka 
on hyväksynyt hänet kokonaisena, heikkonakin.

”Jani ei pelkää sisäistä maailmaani. Vuodet Janin kanssa ovat tehneet minut luottavaisemmaksi ihmisiä ja elämää kohtaan.”

Anumari ei elvytä

Viime kesänä Anumari ja Jani kävivät keskustelun, jossa he pohtivat, mitä tekisivät, jos Jani saisi taas sydämenpysäyksen ja olisi kuolemassa Anumarin käsiin. He päätyivät siihen, että Anumari ei elvytä Jania.

Anumari arvelee, että moni ei ymmärrä päätöstä.

”Mutta Janin kivut ovat sellaista luokkaa, että jos kuolema tulee sydämenpysäyksen muodossa, se saa tulla. Se on ollut tullakseen jo niin monta kertaa.”

Entä jos Janilla on taas joskus täysin synkkä hetki? Niin synkkä, että hän haluaa kuolla.

Anumari on hyväksynyt sen, että hän ei pysty estämään puolisoaan.

”En voi päättää Janin puolesta. Mutta voin olla lähtemättä pois. Voin jäädä vierelle.”

Jani on luvannut kertoa Anumarille voinnistaan. Jos Janista alkaa tuntua koko ajan siltä, että hän haluaa ainoas taan kuolla, on syytä pyrkiä hoitoon sairaalaan.

Entä seksi?

Suhdetta kannattelee rakkaus. Sitä yritetään vahvistaa sairauden keskellä. Jani ottaa Anumarin joka ilta sängyssä kainaloon, oli kipuja tai ei. Silloin maataan saman peiton alla ja vaihdetaan ajatuksia.

Jos Jani sattuu nukahtamaan, Anumari käpertyy hänen selkäänsä vasten. Unissaankin Jani ottaa Anumarin käden ja laittaa sen mahansa päälle.

Janille on tärkeää, että heillä säilyy aviomiehen ja vaimon välinen suhde.

”Usein masennuksessa seksuaalisuus hiipuu, mutta me olemme päättämällä päättäneet pitää siitä kiinni”, Anumari sanoo.

He saattavat sopia jo etukäteen ajan, jolloin pitävät toisistaan huolta.

”Aina ei tarvitse olla kyse yhdynnästä.”

Päivä kerrallaan

Anumarin ja Janin ei pitänyt mennä naimisiin, mutta reilu vuosi sitten aurinkoisena heinäkuun päivänä Anumari Väistöstä tuli Karlsson. Notaari vihki heidät Turengin-kodin pihalla. Kun pari piti toisilleen puheet siitä, millaisia lahjoja he ovat toisiltaan saaneet, notaari itki.

”Yksi Janilta saamani lahja on tämä sairaus. Sen myötä olemme oppineet elämään hetkessä”, Anumari sanoo.

Päivä kerrallaan, vastaa Jani Karlsson siihen, miten tästä jatketaan. Hän kokee elävänsä laina-ajalla ja on kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saa viettää puolisonsa kanssa.

Anumarin ajatukset karkaavat kuitenkin jo ensi helmikuuhun, jolloin heille on määrä syntyä ensimmäinen lapsenlapsi. Hänen tyttärensä vauva.

”Uuden elämän syntyminen on aivan upeaa.”

Entä mikä Janille antaa toivoa? Hän makustelee sanaa ennen kuin vastaa.

”Rakkaus.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/16.

Lue myös:

Parisuhde: ”Meillä on vain tämä hetki”
75-vuotiaana kosinut Ilari: ”Nyt eletään tätä päivää”
Lapsettomuus lujitti parisuhdetta: ”Rakkausliitto kestää”

The post Koskettava tositarina: ”Rakastuin, vaikka tiedän hänen kuolevan” appeared first on Kotiliesi.fi.